Kärryn ollessa uusi kolme miestä istuivat salkut sylissä
tavoitteena sileän tiekartan etapit ja tiukat aikataulut. Menomatkalla autossa
hyrisi yksimielinen sorina päivän temppujen tulevista onnistumisista ja
aikaansaannoksista. Tulomatkalla miehet läimäyttelivät toisiaan okapäille
kuskinkin saadessa onnitteluja siinä määrin kuin turvallisuus salli. Tiekarttaa
kiiteltiin idästä länteen etelänkin saadessa osansa. Puheet olivat varmoja a:sta
ö:hön ja tulevat toimenpiteet harkittuja kuin aukoton totuus.
Ensimmäiset syyssateiden alkaessa roimia tiekartan maisemia ja auton ikkunoita, miehet alkoivat ajan kulukseen selata älykännyköitään. Sanomalehdet olivat liian paksuja. – Täällähän nuljussa tekstissä kotiäidit rutiset päivähoitorajoituksista ja opiskelijat kirkuvat tuistaan, sanoi ohuempi ministeri, ja tuossa roskajutussa hipsterit kitisevät kehitysavusta, jatkoi tukevampi ministeri ja valitti ulos katsoessaan, etteivät tiekartan maisematkaan näytä entisiltään. – Usvaa laisissa vain, torjui pääministeri.
Ennen joulua tukevampi ministeri murjaisi vitsinä pääministerille eduskunnan kuppilassa, että hänen asiansa ulkoministeriössä ovat niin suuria, etteivät ne mahdu samaan autoon. Jo aiemmin ohuempi ministeri oli valitellut ajatuksiensa valtavuuden vaativan laajempia näkymiä Eurooppaan.
Kevään korvilla miesten eleet ja habitukset oireilivat. Samaa autoon kyllä mahduttiin, mutta jostain kaikille tuntemattomasta syystä sisällä vallitsi outoa värinää, jopa keskipakoisvoima.
Miehet tulivat kyllä samoihin kokouksiin ja yhteistyön merkiksi heittivät äänestäjille media edessä silloin tällöin ylävitosia. Mutta yhteinen menopeli reistaili. Se kulki pätkittäin. Se kesti rusahdellen, vaikka sillä työnnettiin Suomen raskainta järjestöjyrää. Se pysähteli kuuntelemaan, mitä Etelärannasta kuului. Se oikutteli ja venkoili ja vähitellen matkat vähenivät. Lopuksi sen kulkijat alkoivat puhua mediassa toisistaan välittämättä, kuka oikealle, kuka keskelle ja kuka ties minne, mutta tukevampi ministeri reissasi vain lentokoneilla hoidellen maan asioita kuntoon.
Nyt miesten yhteistyö keskittyy siihen, että itsehillintä riittäisi olla puuttumatta toistensa hallitusta hajottaviin tekemisiin ja lausuntoihin. Soinin käydessä kuuluisalla Britannian matkallaan hehkuttamassa Suomessa poreilevaa kansanäänestysintoa EU:sta, Sipilän täytyy suu hymyn ja harmin sekaisessa mutrussa myötäillä vierailun avartavaa vaikutusta maan ulkopolitiikkaan. Orpo on niin tohkeissaan keskiluokasta, että unohtaa hölmöyden, kun negatiivisella korolla saatavissa oleva rahaa ei käytetä infran välttämättömään korjaukseen ja kotimaisen ostovoiman lisäämiseen. Sipilä niiaa Etelärannalle kuin entinen piika emännälle kilpailukykysopimuksen kaikkivoipaisuudesta.
Ensimmäiset syyssateiden alkaessa roimia tiekartan maisemia ja auton ikkunoita, miehet alkoivat ajan kulukseen selata älykännyköitään. Sanomalehdet olivat liian paksuja. – Täällähän nuljussa tekstissä kotiäidit rutiset päivähoitorajoituksista ja opiskelijat kirkuvat tuistaan, sanoi ohuempi ministeri, ja tuossa roskajutussa hipsterit kitisevät kehitysavusta, jatkoi tukevampi ministeri ja valitti ulos katsoessaan, etteivät tiekartan maisematkaan näytä entisiltään. – Usvaa laisissa vain, torjui pääministeri.
Ennen joulua tukevampi ministeri murjaisi vitsinä pääministerille eduskunnan kuppilassa, että hänen asiansa ulkoministeriössä ovat niin suuria, etteivät ne mahdu samaan autoon. Jo aiemmin ohuempi ministeri oli valitellut ajatuksiensa valtavuuden vaativan laajempia näkymiä Eurooppaan.
Kevään korvilla miesten eleet ja habitukset oireilivat. Samaa autoon kyllä mahduttiin, mutta jostain kaikille tuntemattomasta syystä sisällä vallitsi outoa värinää, jopa keskipakoisvoima.
Miehet tulivat kyllä samoihin kokouksiin ja yhteistyön merkiksi heittivät äänestäjille media edessä silloin tällöin ylävitosia. Mutta yhteinen menopeli reistaili. Se kulki pätkittäin. Se kesti rusahdellen, vaikka sillä työnnettiin Suomen raskainta järjestöjyrää. Se pysähteli kuuntelemaan, mitä Etelärannasta kuului. Se oikutteli ja venkoili ja vähitellen matkat vähenivät. Lopuksi sen kulkijat alkoivat puhua mediassa toisistaan välittämättä, kuka oikealle, kuka keskelle ja kuka ties minne, mutta tukevampi ministeri reissasi vain lentokoneilla hoidellen maan asioita kuntoon.
Nyt miesten yhteistyö keskittyy siihen, että itsehillintä riittäisi olla puuttumatta toistensa hallitusta hajottaviin tekemisiin ja lausuntoihin. Soinin käydessä kuuluisalla Britannian matkallaan hehkuttamassa Suomessa poreilevaa kansanäänestysintoa EU:sta, Sipilän täytyy suu hymyn ja harmin sekaisessa mutrussa myötäillä vierailun avartavaa vaikutusta maan ulkopolitiikkaan. Orpo on niin tohkeissaan keskiluokasta, että unohtaa hölmöyden, kun negatiivisella korolla saatavissa oleva rahaa ei käytetä infran välttämättömään korjaukseen ja kotimaisen ostovoiman lisäämiseen. Sipilä niiaa Etelärannalle kuin entinen piika emännälle kilpailukykysopimuksen kaikkivoipaisuudesta.
Kommentit
Lähetä kommentti