Jos pääsisi seuraamaan sateliitin siiveltä, miten työyhteisöjä
johdetaan maailman eri kolkilla, hämmästyisi. Idässä esimies voi olla kuin
basso, ei tarvitse kuin olla sääntöjä noudattamatta. Lännessä pomo saattaa
saada johtamisen puuskia, jolloin alaiset ovat hetkittäin helisemässä itsensä
ja johtajan kanssa.
Meille suomalaisille on toistettu, että tehokas johtaja saa tuloksia yhteistyössä alaistensa kanssa. Tämä on kyllä niin keskimääräisesti sanottu, ettei siitä ei jää käytännön ohjeena mitään käteen. Johtajaa, joka tähän tyytyy, täytyisi tukistaa johtamisen perustarkoituksen ymmärtämättömyydestä Eri tilanteet vaativat samalta ihmiseltä niin erilaisia esimiestaitoja, että mitään tarkkoja malleja on turha tyrkyttää. Päinvastoin, niistä voi olla jopa haittaa.
Ovatko johtamisen taidot sitten synnynnäisiä? Tuskin sillä kolmanteen osaan ihmisen ominaisuuksista vaikuttavat merkittävästi perityt tekijät. Tässä voidaan käyttää hyvänä esimerkkiä musikaalisuutta. Jos lapsi pääsee tai joutuu kuuntelemaan koko lapsuutensa ja nuoruutensa monipuolisesti musiikkia, hänestä tulee auttamatta musikaalinen. Aivoradat yksinkertaisesti muokkautuvat ja harjaantuvat käsittelemään erilasia sointuja, niiden yhdistelmiä ja rakenteita. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, vaan se on mikrotason evoluutiota. Toki alttius musikaalisuuteen voi periytyä ja se on virtuaalisuuden edellytys.
Saman voi ajatella tapahtuvan myös ongelmien ratkaisemisessa, kriisien käsittelemisessä ja yleensä pulmista selviytymisissä, siis johtamisen peruselementeissä. Johtaja on myös sitä varten, että hän ratkaisee ongelmia Lapsi voi pakon saneleman joutua tällaiseen ympäristöön, jossa hän stressin alaisena on löydettävä keinot selviytymiselleen. Tämä ei välttämättä takaa vielä mitään, sillä jatkuva lapsuuden stressi voi aiheuttaa siinä määrin negatiivisia haittatekijöitä, että hyvät ominaisuudet eivät myöhemmin pääse esille.
Joka tapauksessa johtaja joutuu seisomaan rajalla: Hänen täytyy olla suurimmaksi osaksi organisaation ja sen ympäristön reunalla. Kummalekaan puolelle ei saa pudota ja eikä huudella mitä sattuu.
Meille suomalaisille on toistettu, että tehokas johtaja saa tuloksia yhteistyössä alaistensa kanssa. Tämä on kyllä niin keskimääräisesti sanottu, ettei siitä ei jää käytännön ohjeena mitään käteen. Johtajaa, joka tähän tyytyy, täytyisi tukistaa johtamisen perustarkoituksen ymmärtämättömyydestä Eri tilanteet vaativat samalta ihmiseltä niin erilaisia esimiestaitoja, että mitään tarkkoja malleja on turha tyrkyttää. Päinvastoin, niistä voi olla jopa haittaa.
Ovatko johtamisen taidot sitten synnynnäisiä? Tuskin sillä kolmanteen osaan ihmisen ominaisuuksista vaikuttavat merkittävästi perityt tekijät. Tässä voidaan käyttää hyvänä esimerkkiä musikaalisuutta. Jos lapsi pääsee tai joutuu kuuntelemaan koko lapsuutensa ja nuoruutensa monipuolisesti musiikkia, hänestä tulee auttamatta musikaalinen. Aivoradat yksinkertaisesti muokkautuvat ja harjaantuvat käsittelemään erilasia sointuja, niiden yhdistelmiä ja rakenteita. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, vaan se on mikrotason evoluutiota. Toki alttius musikaalisuuteen voi periytyä ja se on virtuaalisuuden edellytys.
Saman voi ajatella tapahtuvan myös ongelmien ratkaisemisessa, kriisien käsittelemisessä ja yleensä pulmista selviytymisissä, siis johtamisen peruselementeissä. Johtaja on myös sitä varten, että hän ratkaisee ongelmia Lapsi voi pakon saneleman joutua tällaiseen ympäristöön, jossa hän stressin alaisena on löydettävä keinot selviytymiselleen. Tämä ei välttämättä takaa vielä mitään, sillä jatkuva lapsuuden stressi voi aiheuttaa siinä määrin negatiivisia haittatekijöitä, että hyvät ominaisuudet eivät myöhemmin pääse esille.
Joka tapauksessa johtaja joutuu seisomaan rajalla: Hänen täytyy olla suurimmaksi osaksi organisaation ja sen ympäristön reunalla. Kummalekaan puolelle ei saa pudota ja eikä huudella mitä sattuu.
Kommentit
Lähetä kommentti