Voisiko joku kertoa, mistä johtuu etenkin joukkue peleissä ennen ottelua käytetty ilmaus, että nyt pitää vain nauttia pelaamisesta. Joskus näin varmaankin on, mutta ei aina. Esimerkiksi joutuessaan tilapäisen pelaaja pulan takia pelaamaan huonokuntoisena, väsyneenä, kyllästyneenä tai valmentajan pakottamana, nauttiminen voi olla kyseenalaista. Voiko nauttimisen takana olla kysymys siitä, että jos nauttii pelaamisesta, se rentouttaa ja rentona saa myös irti parhaan suorituksen? Huomion arvoista on, etteivät yksilöurheilijat juuri käytä mainittua ilmaisua. Omasta vaatimattomasta kokemuksestani voin sanoa, että yksilöurheilussa kilpailija voittaessaan sai kantaa yksin enemmän tai vähemmän voittajan mainetta ja hävitessään päinvastoin. Ilmeisesti sen takia kovaa rääkkiä (nykyään myös joukkuelajeissa) vaativassa yksilöurheilussa ei juuri nautitti kilpailemisesta. Kuinka paljon arvaa väärin, jos sanoo valmentajien tuoneen joukkuelajeihin pelistä nauttimisen käsitteen.

     Nyt hallitusta on sotkeutunut vallan kunnianhimoiseen solmuun, jota Nietzschekään ei pystysi avaamaan. Omien sanojensa mukaan Sipillä on suuttunut heti Soinin äänestyksen jälkeen enempi kuin on huomannutkaan. Vasta eilen illalla hän totesi suurin piirtein näin, että nyt on mitta täynnä ja asia pitää selvittää. Hän lausui tämän siihen sävyyn, että muiden hallituspuolueiden surumielien pohdinta ei riitä, vaan pelisäännöissä on palattava tutulle selkeälle linjalle (https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/kotimaa/juha-sipilältä-tiukka-vaatimus-kokoomukselle-”pitää-olla-joku-faktaperuste”/ar-AAAvtlL?li=AAaDcIL&ocid=spartandhp).      Kukaan ei varmaankaan odota maan moraalin muuttamista niin, että tavallinen veronmaksaja ymmärtäisi, mistä meneillään olevassa hallitusjupakassa on kyse. Kyse ei voi olla veroeurojen viljelijöistä, koska heille täytyy korvata menetykset. Irtisanomisien helpottamisesta pienissä yrityksissä ei myöskään voi olla kyse, koska osapuole...