Annamari Sipilältä oli hieno kuvaus päivän HS:ssä brexitistä, sen eri käänteistä ja brittien tunnoista eroa kohtaan. Artikkeli vahvisti tosiasiaa, että eron kanssa nyt vain elettävä. Todennäöistä on, että tunnetasolla eron vaikutus britteihin on syvähkö, mutta menee nopeasti ohi vaihtuen pragmaattisiin tullaus-, maahantulo-, standardisointi-, oppilasvaihto-, yhteistyöorganisointi-, työehto-, maahanmuutto-ongelmiin. Optimisti sanoo, että kaikista voidaan neuvotella ja ratkaisut löytää. Näin on. On melko varmaa, että nämä lisäävät kuitenkin kertamenoja, mutta ennen kaikkea pysyviä juoksevia kustannuksia. Ne voivat vuosien mittaan nousta kumulatiivisesti satoihin miljardeihin euroihin. Ei ole epäilystäkään, ettekö Britannian suuri bruttokansantuote kestäisi tätä, mutta jostakin se on pois. Ilkeämielisesti voitaisiin vastavetona laittaa brittibussin kylkeen, että maksamme 400 miljoona euroa päivässä brexitin aiheuttamista lisäbyrokratiasta ja yhteistyömahdollisuuksien monimutkaistumisista ...

     Yleinen käsitys kansalaisten keskuudessa lienee, että tukipaketin saaneiden Espanjan, Portugalin ja Irlannin talouksien tilanteet ovat ainakin siedettävillä tasolla. Italian tilannetta pidetään myös vakaana ja Ranskan tiedetään kiristäneen talouttaan Hollanden ensi haparoinnin jälkeen valtiovarainministeri Macronin johdolla.      Nyt kun Kreikassa ollaan tienhaarassa, mitä polkuja pitkin kehitys alkaa kulkea ja mitä vaihtoehtoja suomen kansalisilla on edessään osallistumisessa euroalueen tukipaketteihin, oli toivottavaa, että päämediat esittelisivät ainakin Italian, Ranskan, Espanjan, Portugalin ja Irlannin keskeiset talousluvut ja niiden kehitysnäkymät.      Ranskan tilanteen nykyistä yksityiskohtaisempi tuntemien olisi erityisen tärkeää maan ison talouden takia. Onhan Ranska yksi Euroopan suurvalloista. Se tiedetään, että bistroja ja terästehtaita panna kiinni pannaan kiinni ja että Ranskassa kaikki osaavat protestoida. ...