Toimessani oikeusministeriön suunnittelupäällikkönä yhdeksi kehittämishankkeeksi nostin naisten raiskaukset.   Aineiston tähän saatiin silloisesta Hämeenlinnan naisvankilan vangilta.   Tämä oli ainut tapa, koska naiset olivat juuri suorittamassa rangaistusten lukkojen takana uudessa vankilassa. Otos on suppea ja ilmiön koko laajuutta tällä tutkimuksella ei voi saada. Valjastin kuittenkin koko tutkimusryhmäni tähän työhän ja niinpä kevään kirkkaana aamuna menimme uuteen Hämeenlinnan naisvankiaan. Johtaja Seppo Marttinen otti meidät vastaan vankilan pihalla tukalan auringon porottaessamme pintaamme osoittaen kuitenkin ystävällisyyttään virkkamalaisille, että hän on valjastanut omia arkistohenkilöitä käyttöömme viisi kappaletta.   Minun tuomassa porukassa oi kuusihenkilö. Tiedon saanti naisvangeista oli tehtävä käsityönä, koska tiedot ovat naisista käsin päivitetyillä nimilehdillä. ICT-koura ei olut vielä iskenyt vankilaan. Joka tapauksessa saimme noin 50 naisen nimi...