Loppu on lähellä, kun tunteet rupeavat muuttumaan oireiksi  Seurasin tarkkaan pari vuotta siiten käytyä tekstien vaihtoa Uuden Suomen netti keskustelupalstalla. Se oli voitto puolisesti epäilyä ilmastomuutosta vastaan. Nyt ei enää tällaista keskustelua juuri tapaa millään vakavasti otettavilla foorumeilla. Peripetia  (peruuttamaton ratkaiseva käännöspiste)   on tapahtunut. Ainoastaan metsäteollisuuden pamput ovat vain hiljaa. Varhaisimmat mielikuvani ilmastomuutoksesta kertomisesta ovat 1950-luvun lopulta biologian opettajani mainitessa uhasta, joka johtuu hiilidioksidin liiallisesta kertymisetä ilmakehään. Se oli meidän oppilaiden mielestä vain retorista jankuttamista, jota kuulimme muillakin tunneilla, ainakin omasta mielestäni. Nyt 65 vuotta myöhemmin ilmiö on käännepisteessä, jossa muutos voi kiihtyä eksponentiaaliseen kasvuun. Tämän kaltaisen kasvun metaforana toimii maksamattoman lainan korkoa korolle kasvaminen. Tämä kesä on osoittanut, mitä ilman saastumi...