Siirry pääsisältöön


2614. Loppu on lähellä, kun tunteet rupeavat muuttumaan oireiksi


Loppu on lähellä, kun tunteet rupeavat muuttumaan oireiksi 

Seurasin tarkkaan pari vuotta siiten käytyä tekstien vaihtoa Uuden Suomen netti keskustelupalstalla. Se oli voitto puolisesti epäilyä ilmastomuutosta vastaan. Nyt ei enää tällaista keskustelua juuri tapaa millään vakavasti otettavilla foorumeilla. Peripetia (peruuttamaton ratkaiseva käännöspiste)  on tapahtunut. Ainoastaan metsäteollisuuden pamput ovat vain hiljaa.

Varhaisimmat mielikuvani ilmastomuutoksesta kertomisesta ovat 1950-luvun lopulta biologian opettajani mainitessa uhasta, joka johtuu hiilidioksidin liiallisesta kertymisetä ilmakehään. Se oli meidän oppilaiden mielestä vain retorista jankuttamista, jota kuulimme muillakin tunneilla, ainakin omasta mielestäni.

Nyt 65 vuotta myöhemmin ilmiö on käännepisteessä, jossa muutos voi kiihtyä eksponentiaaliseen kasvuun. Tämän kaltaisen kasvun metaforana toimii maksamattoman lainan korkoa korolle kasvaminen.

Tämä kesä on osoittanut, mitä ilman saastumisesta seuraa, vaikka osa siitä laskettaisiin sattuman piikkiin. Kesän maasto- ja metsäpalot, mutavyöryt, tavattomat rankkasateet, heleaallot ja hiekkamyrskyt sekä maapallon napojen jäätiköiden karkaminen jylhiksi koskiksi antavat esimerkkejä, mitä todellisuudessa tapahtuu ilman saastuessa.

Onneksi teknologia kehittyy ilmastomuutosta torjumaan. Tämä näky sähkövoimalla käyvien autojen lisääntymisenä ja alan tuotekehittelyn suurina loikkina. Tuulivoimaloiden sähkön tuotannon osuus on kasvanut muutamassa vuodessa parista prosentista yli 10 prosenttiin.

Ja mikä kaikkein parasta. Nuoret toimivat ilmastomuutoksen muutoksen airueina.

PS Tupakoivien porukka ei nyt vallan kumousta tee saastuttamisen puolesta. Porukka on kuitenkin niin sitkeää sorttia, että he kärsivät isännöitsijöiden haukut ja mieluummin kuolevat tupakaan, kuin solujen luonnollisen rapautumiseen.

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

3779. Ylen Jälkiviisaat iski Virkkuseen

Ylen Jälkiviisaat iski Saarikiven johdolla suoraan Suomen uuden komisario Virkkusen hänen kaikkiin oppimattomuutensa kohtiin, johon Perho virkkoi, ettei ole yhtä kohtaa vaan on tietämättömyyden saaristo, aivan kuin vankileirein saaristo. Kolmas tuntemattomaksi jäänyt jäsen väitti kiven kovaa, ettei ole kun Turun saaristo, koska muut saaret lantaan maapuolustusstrategisten syiden takia maan tasalle, myös Ahvenanmaa. Näin on presidentti linjannut hiljattain. Saarikivi oli erityisen halukas tuomaan T-Fordeja rapakon takaa tukemaan Virkkusen Suomen kiertuetta, koska näin kansalle luotaisiin kuva Virkkusen kärsivällisyydestä ja havainnollistettaisiin hänen kykynsä hahmottaa, mikä on traktori ja mikä panssarivaunu. Tässä viriäisi myös hänen teknologian osaamisensa taso, koska sadan metrin päästä opetettaisiin erottamaan, mikä on heinäseiväs ja mikä niittokone. Kolmas nainen oli hyvin huolissaan, jos Virkkunen väen väkisin haluasi matkusta Petsamon nikkeli kaivoksille, sillä olivathan ne alun...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *