Loppu on lähellä, kun tunteet rupeavat muuttumaan oireiksi
Seurasin tarkkaan pari vuotta siiten käytyä tekstien vaihtoa Uuden Suomen netti keskustelupalstalla. Se oli voitto puolisesti epäilyä ilmastomuutosta vastaan. Nyt ei enää tällaista keskustelua juuri tapaa millään vakavasti otettavilla foorumeilla. Peripetia (peruuttamaton ratkaiseva käännöspiste) on tapahtunut. Ainoastaan metsäteollisuuden pamput ovat vain hiljaa.
Varhaisimmat mielikuvani ilmastomuutoksesta kertomisesta ovat 1950-luvun lopulta biologian opettajani mainitessa uhasta, joka johtuu hiilidioksidin liiallisesta kertymisetä ilmakehään. Se oli meidän oppilaiden mielestä vain retorista jankuttamista, jota kuulimme muillakin tunneilla, ainakin omasta mielestäni.
Nyt 65
vuotta myöhemmin ilmiö on käännepisteessä, jossa muutos voi kiihtyä eksponentiaaliseen
kasvuun. Tämän kaltaisen kasvun metaforana toimii maksamattoman lainan korkoa
korolle kasvaminen.
Tämä kesä on
osoittanut, mitä ilman saastumisesta seuraa, vaikka osa siitä laskettaisiin sattuman
piikkiin. Kesän maasto- ja metsäpalot, mutavyöryt, tavattomat rankkasateet,
heleaallot ja hiekkamyrskyt sekä maapallon napojen jäätiköiden karkaminen jylhiksi koskiksi antavat esimerkkejä, mitä todellisuudessa tapahtuu
ilman saastuessa.
Onneksi teknologia kehittyy ilmastomuutosta torjumaan. Tämä näky sähkövoimalla käyvien autojen lisääntymisenä ja alan tuotekehittelyn suurina loikkina. Tuulivoimaloiden sähkön tuotannon osuus on kasvanut muutamassa vuodessa parista prosentista yli 10 prosenttiin.
Ja mikä
kaikkein parasta. Nuoret toimivat ilmastomuutoksen muutoksen airueina.
PS
Tupakoivien porukka ei nyt vallan kumousta tee saastuttamisen puolesta. Porukka
on kuitenkin niin sitkeää sorttia, että he kärsivät isännöitsijöiden haukut ja mieluummin
kuolevat tupakaan, kuin solujen luonnollisen rapautumiseen.
Kommentit
Lähetä kommentti