Jenni Kellokumpu ja Sini Salmi kirjoittivat HS:n vieraskynä palstalla valtion menojen kehysjärjestelmän puolesta. Se on oikea havainto. On kuitenkin tarpeellista tuoda esiin muutamia näkemyksiä kehysjärjestelmän synnystä. Sen ensi askeleet otettiin jo1970-luvulla, jolloin laadittiin ensimmäinen kierros kaikkia virastoja koskeva viiden vuoden taloussuunnitelma. Vähän myöhemmin havaittiin, että siinä olisi tarvetta puhua myös toiminnasta. Hyvä havainto. Nimi muutettiinkin toiminta- ja taloussuunnitelmaksi. Tätä karusellia pyöritettiin uskollisesti aina 1990-luvun loppuun saakka. Valtion budjetin kiristävää otetta virastoihin oli pakko löysätä tulosohjauksen läpimurron takia   ja pyrkimyksellä sysätä valtiovarainministeriön valtaa pois virastojen silmistä. Eihän se onnistunut, sillä budjettivallan ohjakset pysyivät tiukasti budjettiosaston käsissä. Tehtiin vielä yksi yritys VM:n roolista ministeriöiden virastojen tiukasta ohjauksesta. Sitä varten perustetussa työryhmässä otettiin ...

     Raportin tärkeimmät ehdotukset koskivat hallituksen strategiasalkun käyttöön ottamista ja hallinnon rajojen yli meneviä ohjelmabudjetteja. Niistä valtiovarainministeriön edustaja oli työryhmää useaan kertaan kyllä varoittanut.      Johtoryhmässä asioiden epämuodollinen ja luottamuksellinen käsittely antoi tarvittavan liikkumatilan niin, että sellaisissakin asioissa, joissa hallinnonalojen intressit törmäävät, oli mahdollista keskustella. Kokous ei tehtaillut kannanottoja, vaan mielipiteitä oli mahdollista tuuletta ilman, että pitäisi välttämättä päätyä johonkin yhteiseen näkemykseen.      Hallitusohjelman seurannassa virkamiestason raportoidessa ohjelmasta kieli ja kiinnostuksen kohde olivat erilaisia kuin poliittisella tasolla. Epäkohtana oli myös, että asiat tulivat johtoryhmään sattumanvaraisesti ja keskustelu oli aina keskustelua eikä mitään välttämättä tapahtunut.      Luontevasti toimivaa kommunikaatiot...

Aikamme pohdittuamme sovimme, että Tiina kokosi kaikki keskeiset näkökohdat, mitkä siihen asti olivat esiin tulleet ja käyttökelpoiset tekstit ja aloin itse kirjoittaa loppuraporttia. P. Sorsa, Tiina ja minä käsittelimme työministeriön tiloissa kokouksissamme luku luvulta etenevää raporttia. Hankkeelle myönnettiin lisäaikaa marraskuun loppuun asti, joten saimme sen valmiiksi ja ohjausryhmä antoi hyväksynnän. Raportin tärkeimmät ehdotukset olivat hallituksen strategiasalkun käyttöön ottaminen ja hallinnon rajojen yli menevät ohjelmabudjetit. Niistä valtiovarainministeriön edustaja oli työryhmää useaan kertaa varoittanut. Valtionvarainministeriö ei halunnut puhuakaan ohjelmaperusteisesta budjetoinnista. Aiheesta olin keskustellut pari vuosikymmentä aiemmin monta istuntoa suunnittelusihteeristössä Eero Pitkäsen kanssa, joka väitteli siitä ja teki aiheesta myöhemmin kirjan. Muistelin pienellä katkeruudella, kun eräs ystäväni suunnittelusihteeristöstä lainaisi minulta tämän Eeron sig...

Emme kuitenkaan menneet valtiovarainministeriöön sanomaan, ettei työstä tullut mitään keskustan vastustamisen takia, vaan kiertelimme haastattelemassa johtavia virkamiehiä eri puolilla kaupunkia. Pääministerin kanslian päällikkö Timo Relanderia pelkäsi koko lähiseutu. Niinpä koko mustiin pukeutunut projektiryhmä asteli arasti arvokkaaseen huoneeseen sisään monien vahtimestareiden saattamana. Minulla oli lapulle kirjoitettuja kysymyksiä ja sitä kopeloidessani huomasin, etteivät muut ryhmäläiset tule keskusteluun puuttumaan. Relanderin vastatessa lappukysymyksiin lappuvastauksilla heitin lapun sivuun ja ryhdyin kyselemään ohi protokollan. Mitkä olivat kanslian roolit ja tulostavoitteet? Ryhmään kuuluva kanslian edustaja näytti kauhistuneelta. Relander ryhdistäytyi ja pyysi koko ryhmää ottamaan kahvia ikkunan alla olevasta keittimestä. Relander innostui luennoimaan pyytäessäni kertomaan, mitä mieltä hän oli kanslianroolin painottamisesta hallitusohjelman seuraajaksi ja raportoijaksi....

Päivän Helsingin Sanomissa Sipilä liputti hallituksen koon pienentämisen ja hallitusohjelman tiivistämisen puolesta. Edelleen Sipilän mukaan lobbareiden asemaa hallitusohjelman kirjoittamissa ja poliittisten avustajien valtaa ministeriöissä tulisi typistää. Oikeita ajatuksia yritysjohtajalta. Lobbareiden häätäminen hallitusohjelman laadinnan kimpusta on uroteko. Laadinnan pitää heijastella kansan eikä lobbareiden tahtoa. Lipposen hallituksen aikana pyrittiin asettamaan hallitukselle strategisia tavoitteita. Mutta siitä ei tullut mitään kunkin ministerin halutessa listalle omat hankkeensa. Strategisista tavoitteista tulikin pitkä lista operatiivisia hankkeita, piti tulla salkku, tulikin reppu. Tällaisen listan laatimis- ja seurantaprosessi oli turhauttavaa. Kukin ministeri vastatkoon ”pikku hankkeistaan”. Hallituksen strategisia hankkeita tulisi olla muutama ja järeä, kuten sote-uudistus tai peruskoulu-uudistus. Kun hallitus on johtoryhmän kaltainen, sen luottamus jäseniinsä kas...