Tuoreen OECD-tutkimuksen mukaan olemme yksi maailman onnellisimmista kansoista. Optimisti voi sanoa tämän olevan luonnollista, koska meillä on toimiva yhteiskunta ja sen palvelut pelaavat, koulutus on maailmankuulu laadustaan ja tuloksistaan, luonto on puhdasta ja kaunista ja juuri ilmestyneen selvityksen mukaan meillä ollaan tyytyväisiä asumisen tasoon.       Jokin on kutenkin pielessä tarkasteltaessa yksinäisiksi itsensä tuntevien määrää. Heitä on 400 tuhatta aikuisiässä olevaa.      Tämä koskee etenkin vanhempia naisia. Selityksenä on esitetty heidän miehiä pidempi elinikä ja leskeydestä ja toimintarajoitteisuudesta johtuva elämänpiirin kapeutuminen. Vanhusten vaietut itsemurhaluvut hätkähdyttävät. Niitä tapahtuu noin 180 vuodessa.     Toinen yksinäisten ryhmä on aikuiset nuoret. Kilpailu, työttömyys, koulunkäyntipaineet, osattomuuden tunne, masennus ja kaver...

Tänään HS:ssä matematiikan dosennti Timo Tossavainen ostui naulan kantaa kirjoituksellaan matamtiikan opiskelusta, vanhat kostit tepsivät ja tietokniikka ei ole ratkaisu. Matematiikka poikkeaa moinin tavoin muista aineista. Yksi sen ominaisuus on yksinäisyys. Tämä ei tietenkään tarkoita eristäytymistä muista ihmisistä tai yhteiskunnasta. Yksinäisyys käytännön tasolla merkitsee Tossavasien mainitsemaa keskittymistä. Matematiikka ei avaudu, jollei se hätkähdytä itseä   huomaamaan, että näinhän asiat etenevät ja pulma ratkeaa. Tällaistä hätkähdystä haroivoin tapahtuu tasa-arvoissa joukossa, tietenkin opettajan ohjaamassa ryhmässä näin käy. Se on myös yksinäistä, kun tarkastelaan matemaatikan historiaa. Esimerkiksi Newton ja   ja Descartes loivat yhtäikaa toistaan tietämättä differentiaali- ja integraalilaskennan yksin huoneissain.   Pääpiirteittäin tilanne on nytkin samankaltainen. Nyky-yhteiskuntien tiedonvälitys tietenkin avaa mateamatiikkaa ulos yksinäisitä...