Itse jouduin viettämään monivaiheisen ja -käänteisen lapsuuden. Synnyin sota-aikana. Se ei olut mitä tahansa aikaa, vaan alle kymmen vuotiaana näin ja koin, miten rankasti sota muutti asuinpaikkani tunnelmaa kärsimyksiin asti. Isäni jouti suoraan asepalveluksesta talvisotaan ja jatkoi sotimistaan Lapin sodassa vuoteen 1945 kesään asti. Sodan päätyttyä hän meni suoraan Helsinkiin minulle tuntemattomaksi jääviin tehtäviin. Myöhemmin sain tietää, että ainakin hän työskenteli Valtiollisessa poliisissa. Tutustui isää vasta 60-luvulla. Varhaislapsuuteni vietin isäni kotitalossa, joka oli suhteellisen varakas.   Kiitos siitä isoisäni Kallen ja isän äidin Hiljan30-vuotista Amerikan tienistejä. Näillä he rahoittivat maatilansa Pennalan. Minä asuin Pennalassa 10-vutiaaksi asti, kunnes vanhempani virallisesti erottua joudin asumaan äidin kotitalossa Harmaalassa. Siellä 10-vutiaan mielestä vallitsi synkkä ja harmaa vaiteliaisuus äidin kolmen veljen viljellessä Harmaalan talon maita elannon...