Kieli on ihmisen hämmästyttävän taipuisa ja ilmaisuvoimainen työkalu. Pari esimerkkiä. Kun kirjailija kirjoitta tekstissään mesikämmen, hän luo teoksessaan lukijalle mielikuvan leikkisästä, ystävällisestä ja suuresta metsäneläjästä. Lukijalle tulee sama tunne. Kun hän kirjottaa sanan karhu, tulee mielikuva otuksesta, joka halutessaan ottaa kaiken, mutta joskus jättää rippeitä muillekin. Eläin pysyy samana, mutta tunnelma on toinen.      Kun poliitikko kirjottaa sanan leikkaus, tässä subjekti ja objekti muodostavat niin sopeutuvan ilmaisun, että se pitää selostaa, tullakseen ymmärretyksi, paikaan päällä työttömälle tai kunnan talouspäällikölle. Sanottakoon heti, että indeksikorotuksien poistaminen ei ole leikkausta, vaikka hölmö opiskelija aluksi näin luuli. Viimeisin Jälkiviisaat-ohjelma valisti tässä asiassa opiskelijaa tikkariesimerkillään.      Se kuinka ilmaisutaiteen eri lajit voivat luoda häkellyttävän itsevarmasti ja yks...

Ylen indeksikorotuksen jäihin panenminen toisi valtiolle noin 12 miljoonan euron säästöt vuodessa. Muiden muassa keskustan Juha Sipilä on vaatinut korotuksen lykkäämistä paremille ajoille tai kokonaan. Pääargumenttinia on ollut, että muut kanavat saavat suhteellista kilpailuetua talouden lamasta ja median murroksesta ja uusjaosta Ylen ollessa valtion turvassa. Valtion eri pitäsi tässä tilanteessa antaa huonoa esimerkkiä ja pröystäillä. Näinkin tilannetta voi arvioida. Mutta on padalla toinenkin puoli. Eikö valtion mediaistituutin pitäisi osoittaa pitkäjäteisyyttä ja kylmäpäisyyttä talouden heilahteluille, sillä hyvät ajat tulevat muiden medioiden ajaessa silloin ohi omille urilleen? Pitää kysyä: jos nyt leikataan, korotetaako myöhemmin? Eikö sittenkin kannattaisi tässä tilanteessa toimia rahoitussunnitelman mukaan ja tarvittaessa muotoilla joiltain oisin Ylen toimintoja muita medioita tukevaksi. Silloin hyötyisi koko toimiala. Toivottavasti Kantola saa Yleltä pätevän selvityksen.