Siirry pääsisältöön


1590. Etsijä Hercule Poirot ja hallitusohjelma


     Kieli on ihmisen hämmästyttävän taipuisa ja ilmaisuvoimainen työkalu. Pari esimerkkiä. Kun kirjailija kirjoitta tekstissään mesikämmen, hän luo teoksessaan lukijalle mielikuvan leikkisästä, ystävällisestä ja suuresta metsäneläjästä. Lukijalle tulee sama tunne. Kun hän kirjottaa sanan karhu, tulee mielikuva otuksesta, joka halutessaan ottaa kaiken, mutta joskus jättää rippeitä muillekin. Eläin pysyy samana, mutta tunnelma on toinen.

     Kun poliitikko kirjottaa sanan leikkaus, tässä subjekti ja objekti muodostavat niin sopeutuvan ilmaisun, että se pitää selostaa, tullakseen ymmärretyksi, paikaan päällä työttömälle tai kunnan talouspäällikölle. Sanottakoon heti, että indeksikorotuksien poistaminen ei ole leikkausta, vaikka hölmö opiskelija aluksi näin luuli. Viimeisin Jälkiviisaat-ohjelma valisti tässä asiassa opiskelijaa tikkariesimerkillään.

     Se kuinka ilmaisutaiteen eri lajit voivat luoda häkellyttävän itsevarmasti ja yksikertaisesti eteemme leikkauksia yhteiskunnista, on ällistyttävää. Nyt tässä leikkaus oma juttunsa, eri kuin yllä.

     Eilen iltainen Poirot elokuva loi muutamilla vedoilla noin 1930-luvun Englannista luokkatietoisen, hiearkkisen sekä suuret tuloerot ja omahyväisen eliitin käsittävän yhteiskunnan, joka kuitenkin toimii ja menestyy. Oli hämmästyttävää, kuinka luontevasti herra Poirot julisti lopuksi. – Etsivä Poirot ei ole kansakunnan asialla, vaan yksittäisen kansalaisen tukena.

     Hallitusohjelman yksityiskohtien selvittyä sen teksti ja henki tulevat kuvaamaan Porot-elokuvan väkevyydellä ja tarkkuudella suomalaisen yhteiskunnan tilaa ja arvoja. Leikkaus-sanat on korvattu uudistamisella, innovaatiolla, kokeiluilla ja dynaamisilla vaikutuksilla. Ohjelma on kansakunnan asialla eikä yksittäisen ihmisen tukena.

     PS. Herra Poirot noudattaa aina lakia. Sen sijaan hallitusohjelma saattaa nyt rikkoo sitä?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

3783. Mitä jos Halla-ahon loogisuus ja Marinin verbaalinen johdonmukaisuus olisivat samassa päässä

Taannoisessa  TV 1:n Halla-ahon kuntavaali tentissä itse kukin mukaan lukien haastattelijat, saattoivat kokea tulleensa henkisesti mukiloiduksi. Tämä ei tarkoita perusuomalaisuuttaa aatteena, vaan Halla-ahon  ilmeettömän loogista ja purevaa argumentaatiota. Logiikalla piirretyn vastauksen ollessa häijy, haastattelija joutuu miettimään, jatkaako hän istuntoa lisäkysymyksellä aiheesta, vaan vaihtaako uuteen teemaan. Se murentaa vetäjien itsetuntoa. Uusi teema voi päätyä samankaltaiseen logiikka jargoniin, mutta voi päätyä myös Halla-ahon muita kirvelevän etulyöntiaseman kasvamiseen. Haastattelijan tentatessa, miten pitäisi menetellä kuntien ylimitoitettujen korona tukien kanssa.    Halla-aho vastasi, että nyt hallituksella kelpaa, kun hallitus lahjoo kuntalaisia heidän omilla rahoillaan. Se mitä Halla-aho sanoi maahanmuutosta, oli varmaakin monilla toistoilla hioutunut syvälle miehen päähän. Maahanmuuton juoni lähti tarinasta, että maahanmuutto on hyvä asia, kunhan saa...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *