Kieli on ihmisen hämmästyttävän taipuisa ja ilmaisuvoimainen
työkalu. Pari esimerkkiä. Kun kirjailija kirjoitta tekstissään mesikämmen, hän luo
teoksessaan lukijalle mielikuvan leikkisästä, ystävällisestä ja suuresta
metsäneläjästä. Lukijalle tulee sama tunne. Kun hän kirjottaa sanan karhu,
tulee mielikuva otuksesta, joka halutessaan ottaa kaiken, mutta joskus jättää
rippeitä muillekin. Eläin pysyy samana, mutta tunnelma on toinen.
Kun poliitikko kirjottaa sanan leikkaus, tässä subjekti ja
objekti muodostavat niin sopeutuvan ilmaisun, että se pitää selostaa, tullakseen
ymmärretyksi, paikaan päällä työttömälle tai kunnan talouspäällikölle.
Sanottakoon heti, että indeksikorotuksien poistaminen ei ole leikkausta, vaikka
hölmö opiskelija aluksi näin luuli. Viimeisin Jälkiviisaat-ohjelma valisti tässä
asiassa opiskelijaa tikkariesimerkillään.
Se kuinka ilmaisutaiteen eri lajit voivat luoda häkellyttävän
itsevarmasti ja yksikertaisesti eteemme leikkauksia yhteiskunnista, on ällistyttävää.
Nyt tässä leikkaus oma juttunsa, eri kuin yllä.
Eilen iltainen Poirot elokuva loi muutamilla vedoilla noin 1930-luvun
Englannista luokkatietoisen, hiearkkisen sekä suuret tuloerot ja omahyväisen
eliitin käsittävän yhteiskunnan, joka kuitenkin toimii ja menestyy. Oli hämmästyttävää,
kuinka luontevasti herra Poirot julisti lopuksi. – Etsivä Poirot ei ole
kansakunnan asialla, vaan yksittäisen kansalaisen tukena.
Hallitusohjelman yksityiskohtien selvittyä sen teksti ja
henki tulevat kuvaamaan Porot-elokuvan väkevyydellä ja tarkkuudella suomalaisen
yhteiskunnan tilaa ja arvoja. Leikkaus-sanat on korvattu uudistamisella,
innovaatiolla, kokeiluilla ja dynaamisilla vaikutuksilla. Ohjelma on
kansakunnan asialla eikä yksittäisen ihmisen tukena.
PS. Herra Poirot noudattaa aina lakia. Sen sijaan
hallitusohjelma saattaa nyt rikkoo sitä?
Kommentit
Lähetä kommentti