1607. Suomalainen johtamien ole niin hyvää, kuin luulemme

Talouselämälehdessä 18.6.2015 Suomalaisen Työn Liiton toimitusjohtaja Tero Lausala kirjoitti Tebattissa: ”Tuottavuuden kasvu syntyy vain merkityksellisen ja arvokkaan työn kautta. Tuottava työyhteisö osallistuu laajasti ja vastuuta kantaen yrityksen toimintaan ja kehitykseen. Tuottavassa työyhteisössä työntekijöiden ja kollegoiden työpanosta arvostetaan ja se huomioidaan. Jatkuvan innovoinnin ja pilotoinnin rinnalla tuottava työyhteisö arvostaa myös perinteisiä arvoja – ahkeruutta ja asioiden loppuu viemistä”.

Muistan kuinka jouduin johtamisen kehittämisen kulta-aikana kaksitoista viikkoa kestävän JOKO-seminaariksi vetäjäksi. Tavoitteena oli tehdä virkamiehistä kansainvälisiä, yhteiskunnan prosesseja ymmärtäviä, tulos,-  laatu- ja kustannustietoisia, siis hyviä johtajia. Silloin alettiin kuroa kiinni todellisuuden ja utopian eroa. Tavoite oli hirveä, mitä en vielä silloin käsittänyt, sillä seminaariin osallistuvat johtajat poikkesivat taidoilta, asenteitaan ja käsityksiltään siitä, mitä johtaminen on, merkittävästi toisistaan.

Lausalan käsityksiin on kuitenkin helppo yhtyä, mutta johtamisen laadun hajonta ei ole kadonnut minnekään JOKO-seminaarin ajoista. On edelleen huikean hyvää ja huikean huonoa johtamista.

Tämän lisäksi organisaatioiden logistiikan ja tuotteiden ollessa yhtä suuremmissä määrin uniikkeja, työyhteisöt tarvitsevat juuri heille räätälöityjä johtamiskonsepteja, mieluimmin heidän itse räätälöimiä. Se ei tietenkään poista yleisten johtamisoppien merkitystä, mutta ne eivät yksin riitä.

Kaiken kukkuraksi yksilökeskeisyyden vaatimukset ja oikut ovat menneet niin pitkälle, että näkyvät jo muoti-ilmiöinä muutamien työyhteisöjen johtamisessa ja sisäisissä toimintatavoissa.

Joka tapauksessa Lausala on hyvällä asialla. Niin moneen kertaan on todettu, ettei suomalainen johtaminen olekaan niin hyvää, kuin luulemme. Kehittämisen varaa on.