Suomen hiihtäjien menestystä arvioidessa usein nostetaan pöydälle Norjan menestyminen. Päävalmentaja mainitsi hurjan vertauksen Norjan hiihtäjiksi rekisteröityvien määrässä 300 tuhatta Suomen vastaavan luvun ollessa muutama tuhat hiihtäjää. Tämä on tietenkin pätevästi lausuttu, mutta suurin syy Norjan menestymiseen on sen käytettävissä olevat valtavat öljyrahat, mutta mennyt yleisurheilukausi osoitti maan pärjäävän myös lähes jokaisessa kenttä- ja juoksulajissa.   Kuuden parhaiden joukoissa vilisi norjalaisia. Taas kerran on kyse resursseista. Meidän resurssimme päinvastoin suppenevat yleisen talousahdingon seurauksena. Suomen on tarkasteltava ennen kaikkea kriittisesti resurssien käytön organisatorisia kohteita. Näyttää siltä, että meillä on kasaantunut turhan takia epäkurantteja resursseja ylätasolle niin, etteivät ne palvele menestyksen kynnyksellä olevia. Tämän seurauksena moni huipulle pyrkivä lopettaa. Ongelman ratkaisemisessa resursseja voitaisiin siirtää ylätasoilta alas....

Pitääkö Norjan menestymistä Trondheimin MM-talvikisoissa ihailla? Yleisesti ottaen tietenkin pitää, koska pieni maan menestyy saaden lajissa kuin lajissa kaksoisvoittoja ja jopa kolme ensimäistäsijaa. Ja maa on väkiluvultaan Suomen kokoluokkaa. Siis ihme maa. Tarkemmin ajatellen asialla ei nyt kääntöpuolta ole, mutta merkittävä taustatekijä menestykseen vaikuttamassa on. Ensimmäisenä tulee mieleen norjalaisten hullaantuminen talvilajeihin. Mutta tarkemmin ajatellen se ei oikein riitä selitykseksi, sillä on Suomikin ihastunut hiihtoon ja mäkihyppyyn. Tässä kohtaa minun mieleeni nouse aina 50 vuoden aikainen tapahtuma, jossa oli pohjoismaiden tutkijoiden kanssa seminaarissa Oslossa ilta keskusteluissa norjalaiset valittelivat huono talvilaji menestystä eikä kesälajeissakaan ollut hurraamista, ja urheilumäärärahat olivat tiukassa. Muutaman vuoden jälkeen maan rannikkoveistä löydettiin öljyä Norjan alkaessa tämän ansiosta vähitellen rikastua. Nyt maan öljy- ja kaasusäätiön varat kä...

     Tänään Ylen Aamusydämellä-ohjelmassa asiantuntijana toiminut entinen NHL-jääkiekkoilija nykyinen psykologi Tuomas Grönman toi vakuuttavasti esiin urheilijan masentumisriskin. Se liittyy usein uran lopettamisvaiheeseen, kun pitäisi aloittaa uudenlainen elämä. Näyttää, että ongelma esiintyy laajemmin, mitä julkisuudessa on annettu ymmärtää.      Huippu-urheilijan pyrkiessä huipputuloksiin jo tämä sinänsä aiheuttaa paineita ja jonkin asteista jatkuvaa stressiä. Sponsorit, maajoukkue, joukkue, valmentaja ja tiimi, kukin näistä tuo eri vivahteisia menestysodotuksia.      Käytännössä masennusta ruokkiva stressitila voi olla pysyvä. Se lähtee jo siitä, että kilpailija on valinnut huippu-urheilijan uran, mikä vaatii määrätieoista ja tinkimätöntä henkistä fyysistä ponnistelua, ja sittenkään onnitumien ei ole varmaa. Tässä on kyse aivan eri tasoisesta ponnisteluista kuin normaali työssä.      Tällaisessa elämässä päivi...