Lähes koko syksyn tuuli pitkin Esplanadia mereltä päin. Ihmiset kääriytyivät vaatteisiinsa näyttäen irti päässeiltä uhrejaan etsiviltä kummituksilta.      Isä haudattiin vaimonsa viereen Malmin hautausmaalle. Lukiessani myöhemmin isän mökkipäiväkirjat ratkaisu oli oikea, sillä isä olisi päässyt sotaveteraanina viimeiseen lepoonsa Hietaniemen sankarihautausmaalle.     Lyhyestä hautajaispuheestani tuli kuin sisäisen pakon sanelema puhe komppanian päällikölle. Vähäiset hautajaisvieraat eivät sitä paheksuneet, ja pappi lähti heti pois juotuaan kahvit, mutta loi minuun närkästynen katseen pannessaan salin oven kiinni.      Parin viikon päästä naisääni soitti Malmin hautausmaan toimistosta ja ilmoitti uurnan laskun olevan viikon päästä. Sinne ei tarvinnut tulla kuin lähiomaisten. Mustiin talvivirkavaatteisiin sonnustautunut vahtimestari odotteli meitä kärsimättömän näköisenä alkaen heti työntää ruumisarkkuvaunuja vajaan...

Meillä on menossa merkillinen ilmiö. Lähes neljännes alle kolmikymppisistä asuu kotona. Kotana asumisen kulttuuri näyttää nyt vain vahvistuvan. Eräs isä antoi pojilleen kotona asumisaikaa 25-ikävuoteen saakka. Suomi ei ole tässä yksin. Ilmiö heijastelee yhteiskunnan rakenteiden muuttumista. Ennen lapset olivat osa perhekunnan työvoimaa, teollistumisen aikaan lapsilla oli vetoa ulos leipätyöhön ja laman aikana taas koti tarjoaa suojapaikan.  Tämä kehitys on liki maailman laajuinen, Kanadassa, Yhdysvaloissa, Englannissa. On ilmestyt jopa kirjoja, miten päästä eroon kolmikymppistä ”vauvoista”. Kotoa pois patistaminen ei ole yksinkertainen juttu. Monessa tapauksessa koti tarjoaa viimeisen suojaverkon. Jos sitä ei olisi, mitään juuri ei  jäisi käteen. Mutta on myös lukuisia tapauksia, joissa vain mukavuussyistä asustellaan kotikämpässä. Erikseen ovat boomerang children. Heillä on syy palata kotiin Vaati vanhemmilta viisautta nähdä, mikä on lasten parasta. Vanha viisaus sanoa,...

Joku viisas on sanonut, että hyvissä taideteoksessa on jotain epätäydellistä. Tämä lienee sukua sen kanssa, että keskeneräisyys on kaikkein kiinnostavinta matematiikassa. Eli tehtävän kopioiminen on vain toimistotyötä, ei matematiikkaa, ratkaiseminen koukuttaa. Kiinnostus on kaiken oppimisen äiti. Jo vauvalla voi olla äidiltä peritty lukupää aivoissa, joka erottelee pieniä lukuja toisistaan. Tämä voi todeta panemalla  kaksi nukkea vierekkäin ja hetken kuluttua vetämällä verhon niiden eteen. Kun verho poistetaan, vauva on hetken ihmeissään näystä: missä on toinen nukke. Kannatta huomata, että on  myös tapauksia, joissa matematiikka tuottaa samankaltaisia vaikeuksia kuin luki-häiriö kirjoittamisessa. Tätä ei pidä korostaa ainakaan murkuille. Biologinen perusta ei erota keskitason osaajia hyvistä (professori Markku Hannula, 2010). Se miksi etelä-korealaiset ja japanilaiset kepittivät meidän pisa-tutkimuksessa on myös konfutse-uskonnon ansiota. Se korostaa oppineisuuden merk...