1617. Kuolema ja syntyminen

     Lähes koko syksyn tuuli pitkin Esplanadia mereltä päin. Ihmiset kääriytyivät vaatteisiinsa näyttäen irti päässeiltä uhrejaan etsiviltä kummituksilta.

     Isä haudattiin vaimonsa viereen Malmin hautausmaalle. Lukiessani myöhemmin isän mökkipäiväkirjat ratkaisu oli oikea, sillä isä olisi päässyt sotaveteraanina viimeiseen lepoonsa Hietaniemen sankarihautausmaalle.

    Lyhyestä hautajaispuheestani tuli kuin sisäisen pakon sanelema puhe komppanian päällikölle. Vähäiset hautajaisvieraat eivät sitä paheksuneet, ja pappi lähti heti pois juotuaan kahvit, mutta loi minuun närkästynen katseen pannessaan salin oven kiinni.

     Parin viikon päästä naisääni soitti Malmin hautausmaan toimistosta ja ilmoitti uurnan laskun olevan viikon päästä. Sinne ei tarvinnut tulla kuin lähiomaisten. Mustiin talvivirkavaatteisiin sonnustautunut vahtimestari odotteli meitä kärsimättömän näköisenä alkaen heti työntää ruumisarkkuvaunuja vajaan. Tietämättä, mitä meidän piti tehdä, hän osoitti yhtä leveällä pöydäntapaisella hyllyllä olevaa uurnaa ja kehotti niin käskevästi kuin pieni määrä kohteliaisuutta salli nostamaan sen kärryn päälle.

    Mies lähti vetämään saattuetta pitkin hautausmaan lumista käytävää, jonka jäätyneillä urilla kärry heilahteli saaden uurnan vaappumaan. Leena kuiskasi minulle toiselta puolen lavaa käskien vahtimaan uurnaa, ettei se kaadu. 

     Vahtimestari jatkoi ääneti minuutti kaupalla määrätietoisesti kärryjen vetämistä tehden välillä 90 asteen käännöksiä jäätyneillä, ohuen lumikerroksen peittämillä käytävillä. Navakka tuuli puhalsi koko ajan pitkin maata saaden sääreni tuntumaan jääkalikoilta.

     Tuli kolmas luminen talvi peräkkäin. Kun sen talven viimeiset äkäiset länsipyryt oivat menneet ja aurinko jo kajasti etelästä, syntyi heleänä helmikuuna 2012 Emil Huttunen, Petterin ja Johannan vankka poika. Seuraavan loppukevään yhtenä kirkkaana päivänä syntyi Emilille sinisilmäinen sisko Erin.

     Konsultin mustelmat, Pekka Huttunen, 2012