Hallituksella on hyvää
tarkoittava aie saada koulutus vastaamaan työelämän tarpeita ja nopeuttaa
ammatti- ja korkeakouluista valmistumista. Mutta tässä on monta mutkaa edessä.
Suurten ikäluokkien edustajat
uskoivat vahvasti, että koulutuksen ja tiedon määrän kasvaminen olivat menestyksen avaimia. Tavoitteena oli saavuttaa vähintään omien vanhempien saavutukset ja elintaso. Jos ei saanut hyvää koulutusta, oli myös mahdollista,
noudattamalla instrumentaalista rationalismia, hankkia maallista menestystä. Asetettiin
päämäärä ja valittiin käytettävissä olevat työntekokeinot.
Nyt tiedon määrä on kasvanut
sellaisiin ulottuvuuksiin ja mittasuhteisiin, että siitä on vain haittaa. Viimeisen
30 vuoden aikana tieto on lisääntynyt saman verran, kuin sitä siihen saakka oli
yhteensä. Turhan tiedon valtava määrä peittää aleen tarpeellisen aivojen
kapasiteetin pysyessä ennallaan. Serverillä oleva tieto on eri asia kuin aivoissa
oleva.
Samaan aikaan kulutusmarkkinat
tarjoavat jatkuvasti uusia turhia tarpeita ja tuotteita ammattien ja työnkuvien
muuttuessa samassa tahdissa. Nuorten kehitys ei pysy mukana tässä markkinoiden muutosvauhdissa. Markkinavoimien siunausksellisuuden kääntöpuolena
onkin niiden luonne kaiken epävakauden lähteenä. Liike-elämän etujen mukaista on pitää markkinat tyytymättöminä.
Tässä tilanteessa nuori tuntee
olevansa hylätty ja eksyksissä ja on turhautunut. . Lähes puolet valmistuneista haikailee järkevän työn perään. Heillä ei ole edessä enää vanhempiensa aikaan saannosten kaltaisia saavutusten
kasaantumisia, vaan hermoja raastavaa epävarmuutta ja kokeiluja elannon hankkimiseksi.
Miten kasvatus koulutus vastaavat
tähän tilanteeseen? Ne vain synkentävät näköalaa. Hallitus leikkaa lapsiperheiltä ja
päiväkodeista. Pitäisi ainakin olla
mietitty, miten lapsia kasvatetaan tulevaan epävarmuuteen. Koulutuksesta
leikataan satoja miljoonia euroja ja liike-elämälle annetaan yhä enemmän
mahdollisuuksia vaikuttaa opetusohjelmien sisältöön. Liike-elämä edustaa
vapaita markkinoita, joka kärjistäen sanottuna vaikuttaa kaikkein eniten siihen,
mitä tarvitaan, tarjotaan, ihannoidaan ja mitä työntekijöitä ja kuinka paljon heitä
pitää olla. Hetken päästä markkiant muuttavat mieltään, jolloin nuori on yhtä enemmän eksyksissä.
Se koulutuksen näkökulma on katoamassa, joka vahvistaa minuutta pysymään lujana vertauskohteena houkuttelevan elämän epämääräisille ja epäluotettaville tarjouksille ja
ihanuuksille. Tällöin koulutus ei tarjoa enää uomaa raiteilla pysymiseen, kun sivulla myrskyää.
Parhaiden liiketalouden
yliopistojen parhaat professorit jo sanovatkin, että älkää valmistautuko
pitkiin uriin vaan kokeiluihin, epävarmuuteen, hermojen treenaamiseen ja talousteorioiden
käännöksiin (Zygmund Bauman, 2012).
Kommentit
Lähetä kommentti