Turkistarhaus näyttää olevan toimiala, jonka idea päivän median mukaan tuntuu perustuvan empimiseen ja katumiseen. Ensin mainittua edustaa yhdistyksen jäsen, joka aikoo lopettaa tämän bisneksen ilmeisesti alaan kohdistuvan epäeettisen leiman takia ja ehkä myös turkiksiin pukeutuvien yllä leijuvan epämääräien hälyn vuoksi. Katumisen tuskaa edustaa alan järjestöjohtaja, joka ei hevillä päästä jäseniä irti liitosta. Loogisesti ajatellen luonnon perusarvojen ja ihmisen luonnollisen egon kannalta turkistarhauksessa ei ole mitään vikaa eikä erikoista. Kannattaa huomata, että nykyään pidetään kaloja altaissa samoin kuin pyydettyjä rapuja reikälaatikoissa kosken virrassa odottamassa joutumista aterioiksi ruokapöytään. Nykyihmisen puolustukseksi on sanottava, että olemme erkaantuneet kauaksi ajoista, jolloin talon miehet metsästysretkeltään toivat olka väärä metsoja ja teriä ruokapataan.