Psykiatri Saara Varonen oli sanonut, ettei minun kannata muistella lapsuuttani ollenkaan, koska se voi laukaista ajatusprosesseja turhaan penkomaan jo läpikäymistämme ikäviä lapsuuteni tapahtumia. Pitää vain kääntää mieli ja katseet positiivisiin asioihin. Niin se on. Olen päässyt jo niin pitkälle, etteivät ikävät lapsuuttani pimentävät haamut enää saa sydäntäni tykyttämään, vaan näen ne kaikki yhtenä mitään sanomattomana mykkänä möykkynä. En koe niitä lainkaan.      Niinpä nyt pystyn lähes tunteettomana muistelemaan ensimmäistä jouluani äitini kotitalossa Harmaalassa, jonka vanhaan ulkorakennukseen olimme juuri muuttaneet. Muuttomme jälkeen äiti oli sanonut talonväelle alkavansa kasvattaa minua tosissaan. Setäni Antti nyökkäsi vieressäni. Olin 10-vuotias.       Äiti jatkuvasti toisteli muun väen kuullen, että Pekasta tulee työmies. "Sinä tottelet ainoastaan ja vain minua". Myöhemmin ymmärsin, että hänen tarkoituksensa oli nöyryyttää j...

     Rauhallista Joulua ja menestyksellistä vuotta 2018 kaikille      Moni voi saada kirjan lahjaksi. Onnittelut siitä. Kirja avaa lukijansa mielikuvitusta uuteen maailmaan. Toinen kirja avaa maiseman toiseen maailmaan. Mitä enemmän kirjoja, sitä enemmän maailmoja. Se rikastuttaa elämä. Ja muistetaan vielä se, että kunnon romani voi olla tarkempaa kuin fakta. Tämä käy selväksi lukemalla esimerkiksi Sergei Dovlatovin Matkalaukku.      Ei kannata lannistua, vaikka käyn kuin muualle yritysjohtajaksi opiskelevalle.      Muuan yritysjohtaja ihmetteli kirjakaupan hämyssä, mikä oli vialla, kun kirjojen nimet vaihtelivat Kirkastuksen johtamisesta Kilpailijoiden johtamiseen. Hän suuttui, kun silmiin osui kirja Mielikuvituksen johtaminen. Teosta Jaetusta johtamisesta hän otsa pelottavasti rypyssä ymmärtää, mutta vakavasti tarkoitettu teos Iloinen johtaminen saa hänet heittämään oven kiinni.  Kadulla hän kyllä muistaa, ...

      Vaikka Harmaalassa oli joenrantamaisemat, en muistele tuota aikaa mielelläni. Juuri ennen joulua äiti sanoi alkavansa kasvattaa minua tosissaan. Olin 10-vuotias. Setäni Antti nyökkäsi vieressäni.      Äiti jatkuvasti toisteli muun väen kuullen, että Pekasta tulee työmies. "Sinä tottelet ainoastaan ja vain minua". Myöhemmin ymmärsin, että hänen tarkoituksensa oli nöyryyttää ja viedä itsetuntoni kostoksi isälle.      Sinä jouluna pääsin isovanhempieni luo Pennalaan, jonne tuli myös isäni, joka oli muuttanut etunimensä Kimiksi. En tuntenut tumma pitkää miestä. Jonkinlainen tervehtiminen vaihdettiin. Aattoillan puoli välissä jouduin äidin vaatimuksesta kävelemään takaisin Harmaalaan äidin luo. Tie oli umpihankea.      Kun jätin vähäiset lahjat isän luokse enkä suostunut kertomaan mitään Pennalan joulusta ja isästä, äiti ja Harmaalan väki suuttuivat ja sain vain vellilautasen eteeni. ...