Tuoreimmat terveiset hänelle lähettivät 11.4.2026 HS:ssä Anu Koivunen, Suna Vuori, Reetta Räty ja tietysti Timo Soini. Aihetta jonkin verran tunteneena kerron lyhyesti, mitä valtiovarainministeriössä (VM) voi tapahtua ja pitää tapahtua. Alivaltiosihteeri Juhani Kivelän pyynnöstä (käskystä) sain häneltä toimeksiannon konsultoida ministeriön ylintä johtoa. Hetken aikaa Kivelän kanssa pohdittuamme tulimme tulokseen, että sujuvan ja innostavan ilmapiiri luomiseksi ryhmätöihin ja koko reformiin pitää ottaa mukaan koko henkilöstö. Muutoin olisi näyttänyt aika rumalta, jos vain herroja haastatellaan ja hyysätään johtamisen kehittämisen nimissä. Ei, ei kaikki mukaan vaan. Niinpä konsulttikaverini Timo Ojalan kanssa aloin vetää osastoittain  puolentoista päivän seminaareja Säätytalossa ja osittain Ritarihuoneessa. Puitteista juttu ei ainakaan jäänyt siis kiinni. Avainmetodiksi osoittautui ryhmätöiden tekeminen ja seinätaulutekniikka niiden käsittelyssä. Ei siis mitään uusia jaarituksi...

Ajatustamme sotkee se, ettei peripeteiaa juuri voi havaita, koska elämme sen keskellä ja olemme tottuneet pitämään nykytilannetta normaalina. Tämä on kyllä suuri moka. Ensimmäinen suuri pudotus kuoppaan tapahtui sotien päätytyttä 1940-1950 luvuilla. Oli suunnatonta köyhyyttä, sotaleskiä, orpoja, jalkansa menettäneitä, eräs puujalkainen korkeushyppääjä otti vauhdin puujalka apunaan, mutta pokaisi sen pois ponnistamisen jälkeen, kanssakilpailijat raivostuivat, oli laumoittain traumatisoituneita ihmisiä. Oman lukunsa muodostivat Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta tulleet (paenneet) alueilta toisille kiertelevien joutomiesten joukot, jotka hortoiliva t pitkin pitäjiä pysähdellen vaurailta näyttävien talojen pihoihin tuoden liiteristä halkosylisen lämpimän atrian toivossa. Osa näistä lentojätkistä oli legendaarisia tarinan kertojia saaden jutuillaan taloista jopa tilapäisen rengin paikan ja sitä kautta etevimmät pysyvää työtä ja jopa Vennamon ajaman rintamamies tontin.   1960-u...