Tiedämme maapallomme suunnasta vain sen, että se mennä köröttelee radallaan eteen päin välittämättä siitä mitä Kulokorven Hiski Emma vaimoineen sanoisivat. Emma vain menee nilkuttaen lonkkajalallaan   tulisijan ääreen, missä potut ovat jo kiehumassa. Tällä väli armas diversiteettiimme luonnon monimuotoisuutemme on ehtynyt rispaantua monesta lehdon helmasta ja joen töyräältä meidän ihmisten pilaamaksi jätemaaksi, joka odottaa toipumastaan syksynsateiden saavuttua. Diversiteetti on siitä äkäinen kaveri, että jos siltä loppuu sen miljardeista keino valikoimasta se yksi keino, joka takaa pölyttämisen, olemme lirissä. Pölytys pitää pysyessä luonnon elinvoimaisuuden ja sen kehittymisen monimotoisuuden. Jo saastuneet alueet ja mädäntyneitä kaloja pinnallaan pursuavat meret pitävät vielä jonkin aikaa pintansa sallien virtauksiensa vielä työntää syötävää Etelänavan seudun valaiden herkuksi. Suomen metsien ikiomat metsäkanat teerikukot käyvät jo selviämissotaansa nipin napin pinnalla...