Seminaarin päätyttyä keväällä 1985 aloin taas luennoida ja konsultoida virastoissa. En varsinaisesti tiennyt, oliko siitä kenellekään hyötyä. Itse sain esityksistä korvausta normaalin tuntipalkan verran. Johtamisoppeja verotarkastajille ja ulosottajille päähän takoessani en saanut mitään veronkierron ihmetärppejä, mutta hyviä lounaita ja juttuja Tallukassa ja Karelia-salissa kyllä tarjottiin. Poliisiopiston selkeiden rutiinien mukaan kouluttajan oli helppo toimia menemällä ennen luentoa opettajanhuoneeseen kenenkään kyselemättä mitään, pitämällä luento tietyllä numerolla merkityssä salissa ja lähtemällä luennon jälkeen pois. Sen sijaan Tullilaitoksessa ovella oli heti vastassa johtaja, joka ohjasi saliin ja suoritti esittelyn. Valtioneuvoston paviljongin suuressa väljyydessä oli helppo puhua. Kerran olin menossa puhumaan poliisin arvoista Uudenmaan läänin uusiin tiloihin ja juuri ennen luennon alkua onnistuin kävelemään päin lasiovea. Otsaani nousi ilkeä, verinen kuhmu, jonka synt...