Ensiksi  matriisiorganisaatio sovellettuna virastoon on aina epäonnistunut ainakin vuodesta 1971 lähtien. Esimerkkinä voidaan maininta silloisen maan johtavan konsulttiyrityksen lanseeraama matriisiorganisaatio 1970 perustettuun vesihallitukseen (VH). Alun perin virastossa oli linjaorganisaatio osastoineen ja toimistoineen. Osastojako perustui VH:n toimintoperusteisiin osastoin, kuten rakentaminen, vesistöjärjestelyt, valvonta ja katselmukset, jne sekä erilliseen tutkimuslaitokseen. Seuraavaksi konsultit pyrkivät kääntämään VH:n toimialan tulosalueisiin viittaavaan jakoon: vesien suojeluun, vesien vikistyskäyttöön, raakaveden turvaamiseen, ympäristösuojeluun. Tutkimus säilytettäisiin entisellään. Nämä tulosalueet leikkaisivat kuvainnollisesti ajatellen kaikkien alkuperäisten osastojen läpi. Ei voi kiistää tämän jaon tärkeyttä, sillä ne esittävät alueita, joilla oli saavutettava tuloksia, mutta sen suunnassa ei voida laatia budjetteja ja osoittaa vastuuta. Tämä on kohtalokas puutee....

Ylijohtaja Kähkönen ei tehnyt irtisanoutumistaan itsensä takia, vaan viraston keittämisen tähden. Konsultoin aikoina virastoa ja sain huomata, kuinka voimakkaasti siellä työtekijät arvottivat itsensä sen mukaan, mitä tehtäviä he tekivät. Arvottaminen lähti siis siitä, millä tavalla eri työntekijäryhmät pitivät ryhmäänsä parempana kuin jokin toinen ryhmä. Virastoon olikin muodostunut sisäinen hierarkia järjestelmä, jonka perusta oli lähtöisin vuosikymmenien takaisista tapahtumista ja joiden syntyperää kukaan silloin ei enää tarkasti tuntenut. Tästä seurasi eri työtehtävien arvottamista irrationaalisin perustein. Toisen työ tekeminen oli arvokkaampaa jostain syystä kuin toisen. Mitään järkiperäistä kriteeristöä arvottamiseen ei ollut, jos tällaisena ei pidetä virkaikää. Konsultoidessani siellä otettiin käyttöön tulosaluejako, joka pyrki osoittamaan, mitä tuloksia kunkin ryhmän piti saada aikaan. Tärkein tulos luonnollisesti oli vaikuttavuus. Se jakaantui eri ulkoisten ryhmien kesken. M...