Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

     Narsistilla on itsensä rajaton ihailun ja kaunistelun tarve ja pohjaton kyky liioitella omia aikaansaannoksiaan. Ja tässä hän usein vakuuttaakin kuuntelijansa, koska osaa olla hurmaava ja rakastettava paljastamatta manipuloivaa luonnettaan.      Jokapäiväisessä keskustelussa hänellä on aina jokin yllättävä tai ennenkuulumaton tarina kerrottavana. Hän on myös kokenut viikoittain läheltä piti tilanneitta, joissa oli tapahtua jotain kamalaa. Miellyttävät työt hän omii itselleen, etenkin silloin kuin niiden tekemisellä voi kerskailla, vaikka niistä useimmat ovat työyhteisön normitöitä. Esimiehelleen ja ylemmille tasoille hän liioittelee omaa osuuttaan projektissa ja vihjaa herra Virtasen olleen vähällä kaataa koko hankeen, mutta hänen keksi keinon välttää katastrofi.   Jos projekti epäonnistuu, hän sanoo varoittaneensa riskeistä etukäteen ja samalla osoittaa syyttävän sormensa vihamiehiänsä kohtaan, joita on runsaasti kadehtimassa hänen suursaavutuksiaan. Tosiasiassa vihamiehet ovat

     Yhdysvalloissa sen kiihkeimmässä kasvuvaiheessa siellä saattoi olla yhtä aikaa liikkeellä kymmenkunta käypää eri pankkien dollariperusteista valuuttaa. Keskuspankki   FED:n syntyminen teki lopun tästä maan siirtyessä yhteen samaan dollarin valuuttaan. Yhdysvallat on jatkanut kasvuprojektiaan tähän päivään saakka samalla, kun sen valuutasta on muodostunut vähitellen maailman johtava valuutta.      Monet kansantalouksiltaan suuret maat pitävät puskureinaan suuria dollari valuuttamääriä turvaten ja tasaten näin oman taloutensa vakautta, koska niillä on suuri luottamus dollarin arvon vakauteen suurissakin talouden myllerryksissä.      Dollarin saavutettua Yhdysvaltain jatkuvan tuotannon kasvamisen takia yhä vankemman sijan maailman talousjärjestelmän yhtenä kivijalkana, maa on saanut aseman, jossa se voi painaa lisädollareita taloutensa alasyklien lieventämiseksi aiheuttamatta harmia omalle taloudelle. Kerta kaikkiaan ihanteellinen asema.      EU-maiden muodostaessa nyt maailman su

     Toista kymmentä käytyä presidenttivaalikeskustelua on antanut niiden seuraajille hyvää pohjatietoa EU:sta, sen toimintamekanismeista sekä kehittämislinjaukista, kunhan muista harrastaa lähdekritiikkiä. Joka tapauksessa keskustelujen perusteella katselija saa aineksia muodosta omat käsityksensä, mitä EU:ta vaivaa ja millaisiin haasteeseen se joutuu vastaamaan ja miten se tämä tekee.      Päällimmäinen ja tärkein havainto ehdokkaista on, että Suomi on sitoutunut EU:n ja maamme saa moniulotteista joskin myös merkitykseltään vaihtelevaa tukea EU:lta ja EU:sta. Tämä tuki ei tule passiivisella mukana ololla, vaan aktiivisella toimimisella eri pöydissä. Maan hallitus ei kyllä nyt kauttaaltaan näin toimi, vaan on tarkkailijan roolissa. Tämä johtuu pitkälle Suomen EU-ministerin lausunnosta, että Suomen pitää pyrkiä eroamaan EU:sta hallituskauden jälkeen.      Maahaanmuutto on suuri ja ajankohtainen haaste, jota vaikeuttaa lisää Afrikan maiden nuoren työikäisen väestön määrän nopea kasvu.

     Tuoreen ympäristöministeri Krista Mikkosen mukaan ( https://www.is.fi/politiikka/art-2000006133303.html ) kahden sellutehtaan rakentamiseen pitää suhtautua kriittisesti. Tämä on outo lausunto ministeriltä. Vaikka se osin voidaan panna ministerin näyttämishalun ja kyvykkyyden osoittamisen piikkiin, lausunnon signaaliarvo alan yritysten investointihalukkuuteen on negatiivinen. Myös valtaosa kansalaisista ei voi sitä ymmärtää, koska heidän silmissään metsäalan tuotteet ovat iät ja ajat olleet Suomen hyvinvoinnin yksi kivijalka. On käsittämätöntä, jos puolet noin 100 miljoonan kuution kasvusta jätetään metsään ilmastomuutoksen takia hiilinieluiksi ja ns. luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.      Järkevää olisi korvata hiilinielujen vähäisestä pienentymisestä johtuvat mahdolliset negatiiviset vaikutukset ilmastoon liikenteen haittaveroilla ja turpeen käytön lopettamisella energiatuotannossa. Hakkeen ja kivihiilen käytöstä on myös päästä eroon.      Jos kansalaisille esitetään ja