Siirry pääsisältöön

2291. Lisää sellutehtaita Suomeen

     Tuoreen ympäristöministeri Krista Mikkosen mukaan (https://www.is.fi/politiikka/art-2000006133303.html) kahden sellutehtaan rakentamiseen pitää suhtautua kriittisesti. Tämä on outo lausunto ministeriltä. Vaikka se osin voidaan panna ministerin näyttämishalun ja kyvykkyyden osoittamisen piikkiin, lausunnon signaaliarvo alan yritysten investointihalukkuuteen on negatiivinen. Myös valtaosa kansalaisista ei voi sitä ymmärtää, koska heidän silmissään metsäalan tuotteet ovat iät ja ajat olleet Suomen hyvinvoinnin yksi kivijalka. On käsittämätöntä, jos puolet noin 100 miljoonan kuution kasvusta jätetään metsään ilmastomuutoksen takia hiilinieluiksi ja ns. luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.
     Järkevää olisi korvata hiilinielujen vähäisestä pienentymisestä johtuvat mahdolliset negatiiviset vaikutukset ilmastoon liikenteen haittaveroilla ja turpeen käytön lopettamisella energiatuotannossa. Hakkeen ja kivihiilen käytöstä on myös päästä eroon.
     Jos kansalaisille esitetään ja perustellaan rinnakkain lentämisen ja autoilun aiheuttamat ilmansaasteet sekä metsätaloudesta hakkumäärän suurentamisella saavutettavat hyödyt, on uskottavaa, että kansalaiset valitsevat haittaverot hakkuiden supistamisen siasta.
     Tässä yhteydessä pitää vakavasti pohtia, pitääkö normiperheen lentää 2-3 kertaa vuodessa etelään. Kun meillä on ilmastohätä, kannattaa muistaa tai ottaa selville, että vielä 60-luvun alkuun asti Suomessa toimi Lomarengas, joka järjesti perheille maksullisia lomapaketteja ympäri Suomen. Tavallinen tapaus oli, että perhe säästi vuoden aikana rahat tällaiseen lomamatkaan. Tällä tavoin opittiin tuntemaan oma maa ja sen ihmisiä ja heidän elämän tapojaan.
     Vanha aika ei palaa eikä sitä kannata muistella kaihoten, mutta itse kunkin kannattaa pohtia, pitäisikö luopua naurettavan turhasta kulutuksesta, kun vastapainoksi saataisiin kestävää kehitystä ja sen rajoituksessa hyvää elämää.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *