Päivän Helsingin Sanomissa oli reportaasi yliopiston toiminnasta, rahoituksesta, konsernijohtamisesta, lähijohtamisesta ja opiskelusta sekä henkilöstön hyvinvoinnista. Kaikki suuria asioita. Minulla oli mahdollisuus kokea yliopisto monista näkökulmista eri syistä, joista pienin ei ole pitkäksi venähtänyt opiskelu aikani. Sitä en lähde selittelemään. Opiskeluni kruunasi matematiikan historian tentin läpäiseminen. Toinen tutustumiseni yliopistomaalimaan tapahtui, kun 1990-luvulla konsultoin yliopiston ylintä johtoa. Yliopisto on erityisen voimakkaasti sektoroitunut konserni, jota rotevasti ohjaa rahoitus. Tästä luonnollisena seurauksena on rahoituksesta kilpaileminen ei yksinomaan tiedekuntien vaan myös laitosten välillä. Tiedekunnan eroavat sen suhteen suuresti, kuinka paljon toiminasta opetuksen lisäksi toteutuu projekteina. Resurssien allokointiin vaikuttaa myös melkoisesti, kuinka paljon aloitettujen projektien läpivienti maksaa. Kaiken kaikkiaan liikkumavara resurssien uudelleen...