2662. Yliopiston johtaminen ei ole vaikeaa, mutta hyödytöntä

Päivän Helsingin Sanomissa oli reportaasi yliopiston toiminnasta, rahoituksesta, konsernijohtamisesta, lähijohtamisesta ja opiskelusta sekä henkilöstön hyvinvoinnista. Kaikki suuria asioita.

Minulla oli mahdollisuus kokea yliopisto monista näkökulmista eri syistä, joista pienin ei ole pitkäksi venähtänyt opiskelu aikani. Sitä en lähde selittelemään. Opiskeluni kruunasi matematiikan historian tentin läpäiseminen. Toinen tutustumiseni yliopistomaalimaan tapahtui, kun 1990-luvulla konsultoin yliopiston ylintä johtoa.

Yliopisto on erityisen voimakkaasti sektoroitunut konserni, jota rotevasti ohjaa rahoitus. Tästä luonnollisena seurauksena on rahoituksesta kilpaileminen ei yksinomaan tiedekuntien vaan myös laitosten välillä. Tiedekunnan eroavat sen suhteen suuresti, kuinka paljon toiminasta opetuksen lisäksi toteutuu projekteina. Resurssien allokointiin vaikuttaa myös melkoisesti, kuinka paljon aloitettujen projektien läpivienti maksaa. Kaiken kaikkiaan liikkumavara resurssien uudelleen kohdentamiseen voi olla joissain laitoksissa vähäinen.

Tässä vaiheessa kuvaan astuu pitkäjänteisen suunnittelun merkitys. Tämä on yliopiston ehdottomasti tärkein strategisen johtamisen haaste. Tätä ei tehdä niin, että tiedekunta johtajat yksin huoneessaan pohtivat asiat selviksi, vaan vaaditaan johdon kykyä yhdessä pohtia tulevaisuuden strategiasia kysymyksiä. Tämä ei onnistu ilman, että johtajat formulaoivat ja sanoittavat käsityksensä tulevaisuudesta muille ymmärrettävään asuun. Silloin on mahdollisuus panna vaakakuppeihin punnittavaksi erilaisia strategisesti tärkeitä kohteita, jotka sivuvirtana voivat sisältää operatiivisia hankkeita. Tämä takia otsakkeen lause voi pitää paikkansa. Jo pelkästään valtion vuosittainen budjetin laadinta edellyttää yliopistoilta vuosi suunnittelua, jolloin on myös paikallaan tarkastella, miten strategisissa hankkeissa on edetty.

Minulta on ilmestynyt uusi kirja "Ministeriöissä käsikäden pesee."
suomalainen.com