Noin miljardi ihmistä näkee maapalolla nälkää ja toisella miljardilla päivittäinen ruoka on kovan ponnistelun takana. Kyse ei ole siitä, etteikö pallollamme olisi riittävästi ruokaa, vaan siitä että ruoan jakelu ongelmat koetaan liian suuriksi. Kansainväliset ruoan raaka-aineiden ja valmisruoan kuljetusyritykset katsovat jakelukustannusten nousevan niin suuriksi, että kannattavuus jää liian alhaiseksi ruoan toimittamisessa pallomme joka kolkkaan. Tässä on tietenkin huomattava, että monet alueet ovat omavaraisia perusraaka-aineissa.
Suomi sai äskettäin asianomaisilta tarkastajilta seitsemän Michelin-tähden
ravintolaa. Onnittelut henkilökunnalle ja omistajille ja erityisesti siitä, että
ruoan laatu ja maku todettiin hyväksi.
Ei ole ravintoloiden vika, että ruoan makua ja ravintolan ilmettä palkitaan arvokkaalla tunnustuksella. Kun katsoo yhtä aikaa nälän hätää ja ruoan maku kilpailua, jokin voi särähtää päässä ja liikauttaa moraalikompassia. Tällainen liikahdus voi jäädä tapatumatta niillä, jotka koko elämänsä ajan ovat saanet riittävästi kunnollista ja hyvältä maistuvaa ruokaa. Heitä ei voi paheksua mitenkään. Mutta niillä, jotka ovat kärsineet ruoan puutetta, kompassi neula voi vähän tärähtää. Se tulee hyvin syvältä aivo-osien pohjakerroksista, joissa mieli hyvin harvoin käy.
Mutta kompassineula pistää
mieleen kuin oka hetkellä, kun ruoan laadusta kilpaillaan. Valta osa ihmisistä
ajattelee, että tuollainen pistely pääkopassa on vain keino kohottautua muita
paremmaksi aivan, kuin kehonsa turhan takia täyteen lihaksia pumppaavilla. Ruokien
maun paremmuus järjestykseen asettaminen lienee samakaltaista vaaratonta puuhaa,
kuin viinien maun ja koostumuksen arviointi. Päivän selvää on, että sekä
viinissä että ruoassa on suhteellisen helppo erottaa hyvä ja paha kuten
ihmisissäkin. Sekin on selvää, ettei kilpailu mitenkään pahenna ruoan jakelun ja
saatavuuden ongelmia. Kun pitää Mishelin-tähtiä leikkinä, niin ei kilpailussa niin
väliä ole.
Kommentit
Lähetä kommentti