Kun suurin osa ihmisistä on aivan tavallisia tallaajia. Ne, jotka luulevat olevansa korkeiamman puun oksalla, saattavat räsähtää yhtenä syysmyrskynä märkään syyskuun ruohikkoon. Me normi kansalaiset tavallisine tapoineen näemme maailman menon televisio uutisista ja viivästyneistä sanomalehdistä. Maailma vain lipuu pois horisontistamme, joka taas alkaa uuden päivän kiertona seuravan aamun valjetessa. Ne, joilla on töitä, kiiruhtavat tai kuljeskelevat työpisteisiinsä ilman sen suurempia päämääriä tai määrän päätä. Kun töissä jolkottelusta on tullut mitta täyteen, päästään eläkkeelle tai työkyvyttömyys päivärahalle tai kortistoon. Työputkeen saattaa sisältyä sairastelua, työttömyys jaksoja, äitiys- ja isyyslomia, vuorotteluvapaata ja laiskottelua.
Siististä eläkkeelle pääsystä seuraa pomon puhe, kello käteen
ja kukkavihko kainaloon television lepotuolin odottaessa jo istujaansa. On
niitäkin, jotka lopettavat ryypiskelyn, sillä kuka hullu kotona viitsi ryypätä,
kun voi tehdä sen työssäkin. Silloin voi alkaa myös harrastuksen aika.
Ahkerimmat voivat ryhtyä tutkimaan sukujuuriaan, mutta lopahtavat selvittelyn
sieltä paljastuvien perinnön jaon antia loukkaavien tekojen ja papereiden
takia. Silloin voi joku alkaa polttaa osituskirjoja ja vanhoja haitallisia kirjeitä.
Tällaisesta tonkimisesta monen sisarusparven jäsenten välit saattavat muuttua kylmiksi. Monessa tapauksessa sisar ei mene sisaren luokse kylään, koska
ensimmäisellä oven avauksella takareunalla kunnia paikalla seisoo tulijalle
luvattu perintö kalleus, joka on luvattu kiven ja kannon kautta tulijalle
Tässä kohtaa aika ei enää paranna haavoja, vaan repii niitä
auki, kunnes autuas lähteminen elävien kirjoista siirtää ne seuraavalle
sukupolvelle. Tässä elämisen taipaleen kohdassa sukuhaarat alkavat eriytymään
esivanhempien kiihtyvien sukuriitojen takia. Serkuksia on vaikka kapalla
mittaisi, mutta julkilausumaton sääntö pitää rajat erillään. Sivullisesta voi tuntua
varmaakin oudolta, kun samanikäiset serkukset eivät perimätiedon mukaan voi
pitää yhteyttä toisiinsa. Ainut paikka, jossa tavataan, on kirkkomaan
hautarivistössä.
Todennäköisesti tällaiset elämän kulut sukuhaaroineen kuuluvat
globaaliin elämän kiertokulkuun. Tämä toisi lohtua siihen, että emme ole ainut
kansa, jota sukuriidat repivät.
Kommentit
Lähetä kommentti