2656. Jos yön mieli kääntyy trauma uralle, pakotta itsesi ajattelemaan positiivista

Lapsuus on monessa mielessä ja tarkoituksessa aivan erityistä aikaa. Siihen ei voi palata, kuten keski-ikäisellä on mahdollisuus alkaa noudattaa kymmenen vuoden takaista elämän tapaansa. Ei se aivan piirulleen tietenkään voi toteutua samankaltaisena, kuin silloinen elämän tyyli, mutta pääpiirteiltään voi ottaa repustaan ne ainekset, mille se sen takainen elämä perustui. Paluusta voi pulpahtaa esille hyvin myönteisiä työkaluja kuten liikunta, terveellinen elämä ja ystävyyssuhteet.

Lapsuus on erityisaikaa. Silloin ladataan kehoa, aivoja ja mentaliteettia melko pysyviksi loppu elämä varrelle. Jos on normaali jakautuman mukaan hyvä lapsuus, niin eväät tulevalle elämiselle ovat myös hyvät. Toisaalta vaikka lapsuus voi olla karikkoinen, se voi antaa rakennuspuita hyvälle elämälle, muttei aina tasapainoiselle.

Jos joutuu lapsena alistetuksi puhumattakaan hyväksi käytetyksi, nämä vaativat ponnistelua pääsemään vapaaksi näiden aiheuttamista mieleen viilletyistä arvista. Toisilla näistä on kuitenkin vaikeaa päästä irti ja toisilta niiden jäljet jäävät päälle runtelemaan elämää karuksii ja jopa väkivaltaiseksi, joka leimana on lopulta rikollisuuden stigma. Toiset taas pääsevät lapsuuden traumoista siinä määrin irti, että elämä näyttää ulospäin tasapainoiselta, mutta on sisältä rikki. Tällainen henkilö saattaa työpaikalla olla fiksu työtekijä, mutta kotona tökkii tai vain humalassa pirut porautuvat päähän sisään ja saman tien ulos.

Ilmeisesti on suuri määrä henkilöitä, jotka pääsevät irti lapsuus traumoista ja heidän elämänsä on tasapainoista kaikissa tilanteissa. Tällaiset henkilöt olisivat psykoanalyytikoille aarre aitta sen selvittämiseksi, miksi he ovat onnistuneet parantumaan lapsuuden haavoista. Todennäköisesti haavoja on syntynyt, mutta niiden ympärille on muodostunut ilkeät muistot tiiviisti kätkevät kotelot.

Kuitenkin epäilyjä jää, pystyykö kukaan kätkemään arvet niin, etteivät niiden alta missään tilanteessa putkahda esille trauma välähdyksiä. Yö on välähdyksille otollista aikaa. Ne kasvavat ihmisen pyöriskellessä peittojen seassa suuremmiksi ja merkittävimmiksi, jolloin aamulla tuntuu, ettei ole nukkunut koko yönä ja edessä olevasta työpäivästä on tulossa surkea. Tallaiseen noidankehään joutumiselle on yksi hyvä keino. Jos yön meili kääntyy trauma uralle, niin täytyy pakottaa itsensä ajattelemaan positiivia asioita tai yksinkertaisesti pakottaa mielensä olla ajattelematta mitään.

Minulta on ilmestynyt uusi kirja "Ministeriöissä käsi käden pesee"

suomalainen.com

pediapinta.com