Ylen TV:n Ykkösaamussa oli toimittaja Seija Vaaherkumpu haastateltavana Ylen pääjohtaja Merja Ylä-Anttila. Etukäteisodotuksen mukaan haastattelu olisi voinut olla yleisotteeltaan kriittinen katsaus Ylen toimintaan tai myötäsukainen positiivisia ajatuksia Yleä kohtaan herättelevä keskustelutuokio. Nyt valittiin jälkimmäinen. Miksi? Keskustelussa todettiin mm, kuina Ylellä on ollut oma sinfoniaorkesteri jo lähes sata vuotta ja kuinka Yle peilaa koko yhteiskuntaa pyrkien tarjoamaan korkeatasoista ja monipuolista ohjelmia kansalasille. Tällainen sisäänlämpiävä keskusteluohjelma on yleensä paikallaan, kun kohde on enemmän tai vähemmän hallitussa muutoksessa parempaan suuntaan tai se on kriisissä. Nyt vaikutti siltä, ettei se ole kummassakaan, ellei oteta huomioon perussuomalaisten laitosta kohtaan osoittamaa kritiikkiä ja resurssien leikkausvaatimusta. Se verran lavealla ja lempeällään kädellä toimittaja kysymyksiään esitti, että toimitusjohtaja pääsi estoitta näköalapaialta mainostamaan,...

Ylen Ykkösaamun ohjelman alussa kahvikuppi hölisee tyhjyyttään vetäjän Vaaherkumpun kädessä, kuin toivoen haastateltavan vakuutus Murron tuovan riittävästi ytyä istuntoon ja hyviä uutisia Gazan tilanteesta. Siellä taistelut alkavat äitymään siihen mittaan, että jopa kaikki pieleen ennustavat markkinat ovat veikanneet Ahvenanmaan Selkämeren eteläpuoleisen karikon suurimman kiven takaa löytyvän mittava öljylähde. Tässä vaiheessa Vaaherkumpu poistui tauolle, mutta jätti kuvaajan keskustelemaan vieraan kanssa. Kuvaaja jatkoi istuntoa Ahvenanmaan öljykysymyksellä, vaikka Vaaherkumpu oli ollut jo erätauolta pitkään, mutta intensiivisesti. Saarella käydessään ahvenanmaalainen toimittaja oli vakuuttunut siitä, että kyseessä oli ollut vain öljyläiskä appiukon veneestä. Ahvenmaalainen tosikko ja nyt ex-kalastaja ja huomenna vakaa Elyltä poraustukia jatkuvasti hakeva haaveyrittäjä alkoi mesoa niin, että kuvaajan vene oli kaatua. Selvittyään säikähdyksestä hän alkoi karjua kuvaajalle, että pysykää...

Ylen Ykkösaamun keskusteli hallituksen sinetöimistä työmarkkina ukaaseista. Aihetta setvitti ministeri Satonen Ylen toimittaja Vaaherkumpun vetämänä. Avausjuttelu Suomen työmarkkina tilanteesta sujui harvinaisen asiallisesti ja myös asiassa tiukasti pysyen. Alun vakio toteamuksen Suomen tilanteesta ohitettuaan Satonen painotti siirtymistä nykyisestä Suomen palkkamallista Ruotsin mallin suuntaan. Uudessa palkkamallissa yleissitovuuden löysätään niin, että vientiala ei enää määrittäisi palkkojen korotuksen muodostumista, vaan siinä olisi joustoa paikallisen tilanteen mukaan. Laittomien lakkojen sakottamiseen toisi lievennystä se, että sakottaminen koskee vain tapausta, joista on olemassa työtuomioistuimen aiotun lakon kieltävä päätös. Tällä mallilla pyrittäisiin osaltaan turvaamaan maan kilpailukykyä. Kokonaisuudessaan tilanne on malli esimerkki siitä, miten näkemykset voivat jakautua kahteen eri leiriin sen mukaan, onko kyse palkkatyöntekijästä vain pääomilla toimeen tuvasta.

Sameaa, mutta riskitöntä. Kysymykset liukuivat, kuin hullun hiihto Holmenkollenilla. Kaikkonen osoitti kuuluvansa ministeri  porukka  ainekseen  sortumatta mihinkään poliittiseen puuskaan. Joka tapauksessa kysymyslista tuli käytyä läpi. Oli outoa havaita, kuinka juontaja sanoi kuuluvansa kovien mimmein joukkoon esittämällä kysymyksiä, joihin ministerin ei surman suinkaan tulisi vastaamaan. Parempaan tulokseen olisi päästy, jos vetäjä ankaran kysymyslistan sijasta, olisi soveltanut vuorovaikutteista tapaa vetää ohjelma läpi. Tämä tapa on vaativa, mutta tarjoaa sekä vetäjälle että haastateltavalle yhdessä porautua aiheeseen nyt nähtyä syvällisemmillä tuloksilla. Tapa on niille, jotka sitä ei hallitse, on riskialtis, mutta tämän metodin osaajille palkitsevaa.

     Eduskunnan kyselytunnilla 26. 11 käytiin merkillinen keskustelu hallintorekisterin perustamisesta. Arhinmäen kysyttyä, miksi rekisteri perustaan, Stubb toisti päämantraansa, että se lisää investointien määrää Suomeen.      Tämä pitää hyvin huonosti paikkansa, koska nykyisen järjestelmän investoijille aiheuttamat kustannukset ovat minimaalisia verrattuna investointien volyymiin. Tosiasiassa investointipäätökset maahamme ratkaistaan niiden kokonaiskannattavuuden eikä rekisterimasujen perusteella.      Huomion arvoista oli, että eduskunnassa keskustan edustaja Kalmari kysyi huolestuneen näköisenä, mihin rekisteriä avoimuuden lisäämiseksi tarvitaan, jos pankit veloitettaisiin antamaan sijoitustiliedot. Stubbin vastasi, että on monenlaisia mielipiteitä.      Vielä huonommin piti paikkansa, kun Stubb luennoi, että 90 prosenttia lausunnon antajista oli rekisterin perustamisen kannalla. Tämä oli tietoi...