Valtioneuvoston tiedottamisen keskittäminen valionneuvoston kansliaan on onneton päätös. Tämä siksi, että ministeriöjärjestelmä ei ole konserni, jolla olisi yhteisiä elementtiä. Kullakin ministeriöllä on suvereeni päätöksenteko toimialansa strategeista linjauksista ja resurssiensa käytöstä hallituksen täysistunnon tehdessä päätökset valtakunnan tason kysymyksistä ja ulkopolitiikasta. Jos Orpon ajamaan keskitettyyn tiedottamiseen jostain syytä mennään, mikään ei estää ministeriötä tiedottamasta parhaaksi katsomistaan asioista ja tavalla. Myös keskusvirastot ovat  hyvin itsenäisiä, eikä ministeriöt voi niiden substanssiasioihin puuttua, vaikka kuinka niitä yritettiin lakkauttaa. Itsenäisyys takaa poliitikkojen näppien erossa pysymisen niiden toiminnasta, mikä on erinomainen asia.  Tulli on siitä hyvä esimerkki. Pitää muistaa, että tiedottamien on osa strategista toimintaa, ja ilman sitä oikeutta ministeriöt osin halvaantuvat. Kansa ei halua monoliittia hallintoa, vaan sen omiin ...

 Eilisessä Helsingin Sanomissa presidentti ehdokkaat pantiin puntariin siinä, miten he toimisivat erilaisissa merkittävissä presidentin toimivaltaan kuuluvissa yhteiskunnallisissa kriisi- ja muutostilanteissa. Tämä on hyvää kuluttajavalistusta ja se antaa kansalaisille aineksia pohti, ketä ehdokasta äänestää. Tärkeä testi. On ymmärrettävää, ettei tämän tyyppisellä kyselyllä voida kuin rajallisesti kartoittaa ehdokkaisen tämänhetkistä näkemystä, miten he toimisivat osin hypoteettisissa ongelmatilanteissa. Kuten tunnettua on, on eri asia, miten aikoo toimia ja miten saa aikaan aikomansa, siis toimeenpanon. Presidentin täytyy vaikeissa tilanteissa ensin pohti tykönänsä, mitä reittiä myöten hän saa aikaan haluamansa päätöksen toimenpiteineen. Tämä on tärkeä vaihe, koska siinä myös ratkaistaan realistiset keinot ja miltä operaatio näyttää ulos päin. Hänellä on käytettävissä institutionaaliset päätösrakenteet ja -elimet, eduskunta, sen valiokunnat, hallituksen eri laiset kokoukset mukaan...