Eilisessä Helsingin Sanomissa presidentti ehdokkaat pantiin puntariin siinä, miten he toimisivat erilaisissa merkittävissä presidentin toimivaltaan kuuluvissa yhteiskunnallisissa kriisi- ja muutostilanteissa. Tämä on hyvää kuluttajavalistusta ja se antaa kansalaisille aineksia pohti, ketä ehdokasta äänestää. Tärkeä testi. On ymmärrettävää, ettei tämän tyyppisellä kyselyllä voida kuin rajallisesti kartoittaa ehdokkaisen tämänhetkistä näkemystä, miten he toimisivat osin hypoteettisissa ongelmatilanteissa. Kuten tunnettua on, on eri asia, miten aikoo toimia ja miten saa aikaan aikomansa, siis toimeenpanon. Presidentin täytyy vaikeissa tilanteissa ensin pohti tykönänsä, mitä reittiä myöten hän saa aikaan haluamansa päätöksen toimenpiteineen. Tämä on tärkeä vaihe, koska siinä myös ratkaistaan realistiset keinot ja miltä operaatio näyttää ulos päin. Hänellä on käytettävissä institutionaaliset päätösrakenteet ja -elimet, eduskunta, sen valiokunnat, hallituksen eri laiset kokoukset mukaan lukien iltakoulu, ministerivaliokunnat ja tietenkin hallituksen täysistunto. Ei saa unohtaa myöskään julkisuuden merkitystä ja sen hyväksikäyttöä tietyssä tilanteissa. Presidentillä on siis suuri arsenaali erilasia keinoja saada sujumaa asia haluamaansa suuntaan tai jopa haluamallaan tavalla. Sillä miten presidentti hallitsee työkalupankkinsa käytön, on ratkaiseva merkitys, onko hän vahva tai vetäytyvä päätöksentekijä.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti