Aloittaessani valtiovarainministeriön konsulttina esitöikseni kävin osastopäälliköiden luona  juttelemassa kehysohjauksesta ja tulosjohtamisesta. He näyttivät innostuneilta ja halukkailta muutoksiin. Totesimme ministeriön perinteisen jaon talouspolitiikkaan ja resurssihallintoon pätevän edelleenkin ja tulevan kehittelytyön ongelmien olevan osastojen tulosaluejaossa ja tulostavoitteissa. Sovittiin, että osastot laativat pohjapaperit näistä asioista. Ne käsiteltäisiin myöhemmin osastojen yhteisessä seminaarissa.  Kukin osasto esitteli kotiläksyksi saamansa pohjapaperin seuraavan vuoden 1992 tulostavoitteista. Keskustelun jälkeen valtiosihteeri ja minä kommentoimme niitä. Tilaisuus oli hyvin tiivishenkinen ja lupauksia antava tulevalle kehittämissavotalle.. Esitin ministeriön rooleiksi: hallinnonalansa johtaja, resurssineuvottelija, nopeatempoinen asiantuntija, työmarkkinaneuvottelija, tutkiva asiantuntija ja kehittäjä, joka sai kannatusta, mutta unohdettiin myöhemmin. Vuoden 1...

Kansliapäällikkö Perttusen silmissä minusta oli tullut jonkinlainen uskottumies maaherrojen ja hänen välilleen. Ymmärsin kyllä, etten ollut ainut ja tärkein uskottu Perttusen ringissä, vaan hänen verkostonsa ulottuivat Kainuun peruskoilta valtakunnan huipulle. Ruska-aikana Perttunen lähetti minut Rovaniemelle tutkailemaan, mitä maaherra Asko Oinas ajatteli lääninhallituksiin kohdistuvasta tulosohjauksesta. Oinas oli sitä mieltä, lääninhallitukset ovat oman lainsäädäntönsä perusteella hyvin itsenäisiä, eivätkä ne ota käskyjä sisäministeriöstä eivätkä muistakaan ministeriöistä. Tämä kanta ei lientynyt, vaikka kuinka illallispöydässä keskustelimme tuloneuvottelujen merkityksestä yhteisen näkemyksen saavuttamiseksi. Hän vain hymyillen kertoi lähtevänsä aamulla maakuntakierrokselle kuuntelemaan kuntalaisten tuntemuksia, tulosneuvottelujen hengessä.

     Joka tuntee ministeriön ja virastojen välistä toimintalogiikka ja ohjausta, hän ei voi tulla muuhun johtopäätöksen, että kohu   on ministeriön ylimmän johdon töppäyksen seurausta.      Ensiksi mikä motivaatio Trafilla olisi ollut ryhtyä näin riskialttiiseen operaatioon omin päin? Ei mitään.      Toiseksi jos Trafi on avannut datan ”omin päin”, se on tehnyt sen vain siinä tapauksessa, että   siitä on aiemmin sovittu ministeriön ja viraston välisissä tulosneuvotteluissa.      Kolmanneksi   nykyisellä ministeriöllä on motiivi avata data markkinatalouden käyttöön.      Neljänneksi Trafin pääjohtaja erosi sopivasti juuri ennen eduskunnan kyselytuntia, mitä pääjohtaja ei tehnyt omin päin.

     Yliopistoväki puntarissa I ilmestyi 17.8.2013 (huttunenpekka.blogspot.fi)   blogi no 32. Sen lähtökohtana oli vastata kritiikkiin, jota professori Heikki Patomäki oli esittänyt kirjassaan Yliopisto Oy lähinnä Helsingin Yliopistoa kohtaan. Patomäen kritiikki lähti siitä, että yliopistoa oli uudistettu käyttäen perustana amerikkalaisia johtamisoppeja. Vasta- argumentoin sillä, että Suomessa virstojen, laitosten sekä myös yliopistojen toiminnan laatua ja tehokkuutta pyrittiin 1990-luvun lopulla pantamaan tulosohjauksen menetelmin, johon kuuluvat mm. tulosneuvottelut ja tulosbudjetit.     Näistä ajoista yliopistoa on uudistettu monin tavoin. Yksityisen ulkopuolisen rahoituksen käytöstä on tullut jokapäiväistä, opiskelijoiden osallistumista yliopiston asioiden käsittelyyn ja tiedusteluihin on lisätty mm Yammer sovelluksellla. ETA:n ulkopuolisilta opiskelijoita voidaan periä lukukausimaksu sekä johtamisessa on siirrytty lähemmäs konsernijohtajaperusteista ...

      Aloitin perehtymiseni tulevaan tehtävääni lainkäyttövallan huipulta. Siitä en tulisi puhumaan kenellekään mitään. Syytä vaikenemiseen en osannut itsellenikään selittää, mutta jokin sisäinen ääni käski olla levittelemättä tietoja tapaamisesta. Presidentin sihteeri oli saanut näppärästi sovittua juttutuokion. Kesäkuun ensimmäisenä, kun kävelin Kappelin ohi korkeimpaan oikeuteen, sää oli täydellinen. Ilmojen haltija ei tiennyt, miten olisi kaupunkia paremmin hellinyt. Tarkoitukseni oli jutella presidentin kanssa siitä, mikä oli yleisesti ottaen tuomioistuinlaitoksen tila ja näkymät. Ei siis mitään yksityiskohtia.      Astuessani takaportaikosta sisään vastaanottoapulaisen saattamana Heinonen seisoi suuren huoneen toisessa päässä ja oli valmiina tapaamiseen. Muita henkilöitä ei näkynyt. Huone oli hiljainen, vaikka talo oli kiinni Kauppatorin reunassa. Seiniä kiertävät vankat kirjakaapit oli kuin tehty säädöskokoelmille. Istuimme kiiltävän sivupöydän ä...