Aloittaessani valtiovarainministeriön konsulttina esitöikseni kävin osastopäälliköiden luona juttelemassa kehysohjauksesta ja tulosjohtamisesta. He näyttivät innostuneilta ja halukkailta muutoksiin. Totesimme ministeriön perinteisen jaon talouspolitiikkaan ja resurssihallintoon pätevän edelleenkin ja tulevan kehittelytyön ongelmien olevan osastojen tulosaluejaossa ja tulostavoitteissa. Sovittiin, että osastot laativat pohjapaperit näistä asioista. Ne käsiteltäisiin myöhemmin osastojen yhteisessä seminaarissa. Kukin osasto esitteli kotiläksyksi saamansa pohjapaperin seuraavan vuoden 1992 tulostavoitteista. Keskustelun jälkeen valtiosihteeri ja minä kommentoimme niitä. Tilaisuus oli hyvin tiivishenkinen ja lupauksia antava tulevalle kehittämissavotalle.. Esitin ministeriön rooleiksi: hallinnonalansa johtaja, resurssineuvottelija, nopeatempoinen asiantuntija, työmarkkinaneuvottelija, tutkiva asiantuntija ja kehittäjä, joka sai kannatusta, mutta unohdettiin myöhemmin. Vuoden 1991 tammikuussa ilmestyneessä ministeriön sisäisen tiedotuslehden Tiukkalinjan etusivulla oli myöhemmin juttu seminaarista. Ministeriön johtoryhmän tulosohjaushankkeen tilaa käsittelevässä kokouksessa oli laimeahko tunnelma. Valtiosihteeri ei ollut läsnä tilaisuudessa. Alivaltiosihteeri sai kuitenkin runnottua päätöksen tulosalueiden ja tulostavoitteiden yhteenvetopaperin laatimisesta vuodelle 1992. Tämä tulosaluelakana osoittautui kelpo keinoksi koota yhteen ensimmäisen kierroksen tulokset ja pitää ministeriön operatiivinen johtaminen kokonaisuudessaan samoissa käsissä. Vaikutelmaksi kuitenkin jäi, että kukaan ei pystynyt johtamaan kokonaisuutta, kun kaikki osastot halusivat hoidella itsenäisesti asiansa.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti