Aloittaessani valtiovarainministeriön konsulttina esitöikseni kävin osastopäälliköiden luona juttelemassa kehysohjauksesta ja tulosjohtamisesta. He näyttivät innostuneilta ja halukkailta muutoksiin. Totesimme ministeriön perinteisen jaon talouspolitiikkaan ja resurssihallintoon pätevän edelleenkin ja tulevan kehittelytyön ongelmien olevan osastojen tulosaluejaossa ja tulostavoitteissa. Sovittiin, että osastot laativat pohjapaperit näistä asioista. Ne käsiteltäisiin myöhemmin osastojen yhteisessä seminaarissa. Kukin osasto esitteli kotiläksyksi saamansa pohjapaperin seuraavan vuoden 1992 tulostavoitteista. Keskustelun jälkeen valtiosihteeri ja minä kommentoimme niitä. Tilaisuus oli hyvin tiivishenkinen ja lupauksia antava tulevalle kehittämissavotalle.. Esitin ministeriön rooleiksi: hallinnonalansa johtaja, resurssineuvottelija, nopeatempoinen asiantuntija, työmarkkinaneuvottelija, tutkiva asiantuntija ja kehittäjä, joka sai kannatusta, mutta unohdettiin myöhemmin. Vuoden 1991 tammikuussa ilmestyneessä ministeriön sisäisen tiedotuslehden Tiukkalinjan etusivulla oli myöhemmin juttu seminaarista. Ministeriön johtoryhmän tulosohjaushankkeen tilaa käsittelevässä kokouksessa oli laimeahko tunnelma. Valtiosihteeri ei ollut läsnä tilaisuudessa. Alivaltiosihteeri sai kuitenkin runnottua päätöksen tulosalueiden ja tulostavoitteiden yhteenvetopaperin laatimisesta vuodelle 1992. Tämä tulosaluelakana osoittautui kelpo keinoksi koota yhteen ensimmäisen kierroksen tulokset ja pitää ministeriön operatiivinen johtaminen kokonaisuudessaan samoissa käsissä. Vaikutelmaksi kuitenkin jäi, että kukaan ei pystynyt johtamaan kokonaisuutta, kun kaikki osastot halusivat hoidella itsenäisesti asiansa.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti