Kun aloitin kansakouluun, äiti oli jo terveen kirjoissa ja parantunut keuhkotaudista, eikä hänen enää tarvinnut syödä eri astioista kuin muu talon väki. Koulua pidettiin Purala-nimisen talon tuvassa joen rannalla, ja talvella tuon joen mustassa avannossa me oppilaat kävimme pesemässä lautasiamme. Välitunnilla pihalle kuului kunnalliskodin hoidokkien outoja huutoja. Vasta tullut naisopetaja pelkäsi heitä ja kyseli oppilailta, ovatko hoidokit vaarallisia. Emme osannet vastata, kun mitään ei ollut tapahtunut. Toisen vuoden jouluna koin yllätyksen saadessani kuulla joutuvani toiseen kouluun. Pian tajusin koulun vaihdon liittyvän suurempaan operaatioon, jossa vaihtuisi myös majapaikkani Harmaalaksi. Se oli äidin kotitalo.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti