Lapset ovat luonnostaan eläviä ja myös liikunnallisia leikeissään. Hyvä fysiologinen moottori kantaa pitkään elämässä. Tämä tiedetäään. Tiedetään myös, että monet vanhemmat haluavat lastensa harrastavan urheilulajeja, joissa voi saada jopa kansainvälistä menestystä. Suositaan monien lajien harrastamista oman lajin löytämiseksi. Tähän asti on kaikki hyvin. Mutta kun 13-vuotias tyttö tai poika harrastaa säbää, futista ja lätkää 20 tuntia viikossa  oman lajinsa löytämiseksi, ollaan ylitetty fyysisen rasituksen sietoraja. Sama tapahtuu 12-vuotiaan lopetettua futiksen, koska kuusi kertaa viikosssa kolme tuntia kerralla vie ajan tavata kavereita. Yllä todettu olisi vielä joten kuten siedettävää, jos lapsella olisi sanan sijaa harrastuksissaan. Mutta silloin  kun  vanhemmat itse haluavat pakolla tällaista rääkkiä lapsilleen, on harkintakyky pettänyt. Eivät lapset harrasta vanhempiaan, vaan itseään varten. Tämä on moneen kertaan jauhettu aihe palavereissa. Mikä siinä kuitenk...

Tutkitusti liikunnan merkistys on kaikille hyväksi. Tässä yhteydessä ei voi olla liika olla painottamatta sen merkitystä nuoriin. Liikunta nuorena ei ainoastaan luo hyvää fyysistä perustaa tulevalle, vaan se myös luo mieleen pyysvän jäljen siitä, mitä fyysinen harjoittelu on, mitä se vaatii ja onko se kivaa vai tylsää. Se piirtää nuoren aivoihin neurologiet kaavat, miten liikunta toimii henkisellä tasolla. Liikuntaa voi tietenkin aloitaa milloin vain, mutta jos sen on aloittanut nuorena, niin vanhemmalla iällä aivoissa on, ikään kuin reservissä potentiaalinen ura, josta voi helposti jatkaa sopivalla tavalla eteen päin. Itselle on myös mönnettävä, ettei aina ole helpoa lähteä lenkille. Mutta kun jälkeen päin lasketaan yhteen negatiiviset kenkuttamiset ja positiiiviset hyvät olot terveysvaikutuksineen, saadaan positiivinen luku eli voittoa viivan päälle. Säännöllisyys on kaiken a ja o. Tästä myös seuraa, että aloittelija alkaa usein aivan liian kovalla tempolla, jolloin pa...