Ylen Jälkiviisaat olivat niin humaanisella päällä, ettei mikään insinöörimäiseen kuulalaakerikaan viittaava tullut kysymykseen. Matematiikka ei kelpaa edes kirnun tekemiseen. Uudet nälänhätään koskevat keksinnöt saataisiin aikaan puhumalla kuorossa moniäänisesti heurekaa, latinaa ja surkestaniaa. Uusi jäsen Emilia koitti puhua opiskelijoiden nälänhädästä. - Hätä Domuksessa on valtava, sillä viikkorahansa kaljoitteluun pannut kotoaan ajettu eiralaistyttö on kuukahtanut katuun matkalla Porthaniaan Aleksin apteekkiin. Tapaus on saanut ikävän jälkimaun, sillä sörkkalaiset väittävät tytön olleen matkalla tramalin, metamfetaminin ostoon. Joku Janne teologian tiedekunnasta oli oikaissut ja virkannut, että fysiikan laitoksen työhuoneesta saa kotikäyttöön magnesiumia suun valkaisuun sekä opiskeluotteen pitävyyden parantamiseen. Tähän nuori  jäsen parahti, etten minä tarvitse aineita  minkälainen otteiden kohentamiseen, Janne huitaisi käsillään ilmaa niin, että ranteisiin koski.

Noin miljardi ihmistä näkee maapalolla nälkää ja toisella miljardilla päivittäinen ruoka on kovan ponnistelun takana. Kyse ei ole siitä, etteikö pallollamme olisi riittävästi ruokaa, vaan siitä että ruoan jakelu ongelmat koetaan liian suuriksi. Kansainväliset ruoan raaka-aineiden ja valmisruoan kuljetusyritykset katsovat jakelukustannusten nousevan niin suuriksi, että kannattavuus jää liian alhaiseksi ruoan toimittamisessa pallomme joka kolkkaan. Tässä on tietenkin huomattava, että monet alueet ovat omavaraisia perusraaka-aineissa. Suomi sai äskettäin asianomaisilta tarkastajilta seitsemän Michelin-tähden ravintolaa. Onnittelut henkilökunnalle ja omistajille ja erityisesti siitä, että ruoan laatu ja maku todettiin hyväksi. Ei ole ravintoloiden vika, että ruoan makua ja ravintolan ilmettä palkitaan arvokkaalla tunnustuksella. Kun katsoo yhtä aikaa nälän hätää ja ruoan maku kilpailua, jokin voi särähtää päässä ja liikauttaa moraalikompassia. Tällainen liikahdus voi jäädä tapatumatta ...

Näin kirjoitti Suvi Ahola HS:n Merkintöjä kolumnissaan. Toteamus on realisoitunut esimerkiksi siinä, että työporukka menee kerran viikossa syömään lounastaan hyvästä ruuasta tunnettuun ravintolaan tai peräti siihen, että kohteeksi valitaan Michel ravintola. Sitä tuskin kannattaa kiistää, etteikö maukas ruoka ole jopa ravitsevaa ja terveellistä, muttei aina kohtuu hintaista. On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka suhtautuvat kriittisesti tähti ruokiin tai eivät ainakaan anna paljon painoarvoa tähti ravintoloille. Heiltä puuttuu Aholan mainitsema suuri onni samoin, kuin makuaistinsa syystä tai toisesta menettäneiltä, joita Suomessa on noin 700.000. Gastronomiaa ei olekaan terveellistä markkinoida nälänhädästä karsivien maiden kansalaisille tai makuaistinsa menettäneille. Jos kansalaisen hyveisiin kuuluu kohtuullisuus ainakin joissain asioissa, sen pitäisi kuulua ruokailussa. Michel annoksia syödessään olisi hyvä pitää mielessään noin miljoonan ihmisen nälkäkurjuus. Tuntuu surulliselta ja jop...