Oli arveluttava olo mennessäni vuonna 1990 talousjohtajan saattelemana Helsingin yliopiston consistor miniumiin esittelemään tulosohjausta. Puhetta johti eläinlääketieteen professori.  Esitykseni pääpointti oli: opetusministeriö antaa yliopistolle toimintavapautta, kun tämä esittää ministeriölle mitattavat tulostavoitteet . Se oli laajasti ymmärrettynä vaihtokauppaa. Esiteltyäni asian, se jätettiin pöydälle ja minut saatettiin ulos. Myöhemmin samassa kokouksessa asia hyväksyttiin. Helsingin Sanomien mukaan KM Kirsi-Mari Kallio väittelee aiheesta Turun yliopistossa. Hyvä kun tutkitaan. Jo silloin valtion budjettiuudistuksen yhteydessä pohdittiin tulosohjauksen soveltuvuutta korkeakoulumaailmaan. Ongelmana oli, miten tulostavoitteet ja –mittarit määritellään. Henkilöstö purnasi vastaan. Se katsoi, että silloisesta työaikaseurannasta on jo tarpeeksi vaivaa. Suoritetut tutkinnot ja julkaisut ovat hyviä operatiivisia mittareita. Verkko-opiskelu tehostaa tutkintojen suorittamista. ...

Siitä  seuraa vain arpia mieleen. Mutta kyllä nyt on kuiskaten sanottava, että Hesingin Sanomien pääkirjoitusjutut ja uutisanalyysit näyttävät saaneen uutta vauhtia viime kuukausina. Onko graafisten taulukoiden lisääntynyt käyttö vain sattumaa ja sanomattomien pääkirjoitusten katoaminen harhaa?   Tämä on vain tuntumaa. Ensimmäisenä mieleen muistuvana hyvänä juttuna oli kirjoitus 16.10 omistajaohjauksesta. Lyhyt ja naseva. Pääkirjoitus sote-uudistusta   23.10 oli tarkka. Havainto, että juridiset ja sisällölliset ongelmat ovat samassa kohdassa, oli siinä osuva. Saman päivän   juttu ”Taantuma kurittaa palvelualoja” oli havainnollinen. Tämä päiviän pääkirjoitus on kutittavasti nahan alle menevä   analyysi kulustavaroiden ja investointien erilaisesta vaikutuksesta kuluttajiin ja maan talouteen. Olin jo aikeissa lopettaa lehden tilaamisen, mutta nyt jatkan toistaiseksi lukemista. Vaikutelma lehdestä, voi olla vain harhan heijastumaa. Täyttä mielikuvi...