Ruotsi on nyt meidän lähin Nato naapurimme lännessä, ainakin henkisesti. Ruotsin panos tilanteessa, jossa tarvitsisimme nopeasti Naton apua, apu ei välttämättä ole tarpeeksi kuranttia sodan torjumiseksi, sillä Ruotsin oman puolustuksen taisteluhenkeä taannuttaa sen 200 vuoden kokemattomuus sodan käymisessä. Se sijaan suomalaisilla tällaista rasitetta ei ole, sillä talvi- ja jatkosodan perimä ja ylisukupolviset siteet ovat vielä vahvasti vaikuttamassa puolustuskykymme korkeaan tilaan ja pitämässä taistelumoraaliamme hyvällä tasolla.     Tällainen kyseenalaistaminen voi tuntua epäkorrektilta, mutta sotakoodi pitää sisällään myös näiden kysymysten esittämisen jo hyvissä ajoissa ennen näkyvissä olevia konflikteja.

Vanhan totuuden  mukaan paremmuusjärjestyksessä vihollisen lyömiseksi on ennakointi, torjunta, taistelu ja kamppailu sekä järjestäytynyt vetäytyminen. Suomi on nyt tilanteessa, jossa on syytä valmistella itärajan puolustus tehokkaaseen kuntoon varatumalla vihollisen mahdollisiin valtauskohteisiin. Se edellyttää vihollisen panssarivaunujen kulku- ja siirto- ja huoltoreittien koordinaattien määrittämistä. Sama koskee vihollisen miehistöä ja sen huoltoa. Omien tykistön asemat koordinaateineen olisivat syytää etukäteen varmistaa ja pääsy niihin harjoitella. Kaiken tämän edellytyksenä on tehokas tiedustelu, missä signaaliurkinnalla on edelleen merkittävä asema. Vakoilu on oma taiteen lajinsa. Vaikka maamme asejärjestelmät ja sotilaallinen puolustus on suhteellisen korkealla tasolla, mikään ei korvaa monitasoisen ja -ulotteisen tiedustelun merkitystä, koska se antaa mahdollisuuden olla askeleen vihollisen edellä.