Edunvalvojan käsikirja on asetettu tiukat ja kattavat ohjeet edunvalvojalle, mutta kapulakielellä ( http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75339/OMSO_32_2016_Kasikirja.pdf ) . Se on tuhti viranomaistuote. Sitä noudattaminen vaatii perehtymistä ja osaamista, lähes pääkirjanpitäjän osaamistasoa. Osin vaativuus on pohjimmiltaan näennäistä, kapulakielen tuomaa monimutkaisuutta, mutta käsikirja pelaa ja estää tehokkaasti väärinkäytöksiä. Mutta edistääkö se aina käytännössä ko lain ja ohjeiden edellyttämää valvottavan etua, on eri asia.      Ohjeessa pistää silmään yksityiskohta, että ensi tappamisessa valvottajan kanssa, valvojan pitää omaisuus määrittää ja arvostaa. Ei siis arvottaa. On myös kummastuttavaa, että ohje painottuu kokonaisuudessaan valvojan ja valvojan kanssa käymiseen ja neuvotteluun, vaikka valvoja ei ehdi tavata valvottavaansa lainkaan suuren valvottavien määrän takia. Yhdellä edunvalvojalla voi olla 240 valvotta...

Viimeiset päiväni osastolla kuluivat raportin laadintaan. Välillä kävelin käytävillä ja otin vastaan erottamani henkilön vaimon puhelinsoittoja tämän haukkuessa minut ja valittaessa paniikkihäiriöidensä lisääntyneen erottamisen seurauksena. Kerran törmäsin naiseen kadulla, jossa hän antoi löylytyksensä jatkua. Ennen lähtöäni hyväksyin vielä muutamia matkamääräyksiä niiden joukossa Markku Temmeksen virkamatkan Englantiin ja Sirpa Kekkosen ja Heikki Joustien pitkän matkan Venäjälle. Viimeisenä päivänä lähetin Kivelälle raporttini, jossa esitin hallinnon kehittämisosaston aseman huomattavaa vahvistamista valtion konsernitason tietojenkäsittelyn johtajana. Esitin myös hallinnon kehittämisosaston ja työmarkkinalaitoksen kehittämistoimintojen yhdistämistä yhdeksi osastoksi ja erillisen työmarkkinalaitoksen perustamista. Kivelä ei antanut palautetta raportistani.

Komitea saa monien kasvoille hyvän tahtoisen virneen. Se herättää vieläkin   mielissämme puolihyvätahoisia hymähdyksiä, jopa iloista myötämielisyyttä. Haudataan asia komiteaan,   hirteishuumoria. Komiteatyöskentely oli kutenkin vielä 1990-luvulle asti elinvoimainen vaikeiden kysymysten parlamentaarinen ratkaisuväline, eri vaihtoehtojen esittämistapa, laajaan jakeluun. Komitean asettamisvaihe oli tärkeä osa komiteatyötä. Siinä hahmotelitiin ja rajatiin ongelma, asetettiin välitavoitteet, aikataulutettiin työ ja miehitettiin hanke. Jälkimmäinen oli hyvin tärkeä vaihe, koska sillä voitiin taata kaikkien intressiryhmien osallistumien työhön sekä myös alan tutkijoiden vetämien hankkeeseen mukaan. Tätä painotti myös Juhan Vartiainen HYO:n alumniyhdistyksen jäsenkirjeessä 2014. Työskennellessään komitea oli eräänlainen kovaksi keitetty asiantuntijapooli, joka itse oppi työssään ja jolla oli valta kuulla oikeastaan mitä tahansa järkevää tahoa, jonka voitiin katsoa tuovan ...