Edunvalvojan käsikirja on asetettu tiukat ja kattavat ohjeet edunvalvojalle,
mutta kapulakielellä (http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75339/OMSO_32_2016_Kasikirja.pdf). Se on tuhti viranomaistuote. Sitä noudattaminen vaatii perehtymistä ja
osaamista, lähes pääkirjanpitäjän osaamistasoa. Osin vaativuus on pohjimmiltaan
näennäistä, kapulakielen tuomaa monimutkaisuutta, mutta käsikirja pelaa ja estää
tehokkaasti väärinkäytöksiä. Mutta edistääkö se aina käytännössä ko lain ja
ohjeiden edellyttämää valvottavan etua, on eri asia.
Ohjeessa
pistää silmään yksityiskohta, että ensi tappamisessa valvottajan kanssa,
valvojan pitää omaisuus määrittää ja arvostaa. Ei siis arvottaa. On myös
kummastuttavaa, että ohje painottuu kokonaisuudessaan valvojan ja valvojan kanssa käymiseen ja
neuvotteluun, vaikka valvoja ei ehdi tavata valvottavaansa lainkaan suuren valvottavien
määrän takia. Yhdellä edunvalvojalla voi olla 240 valvottavaa.
Laissa ja ohjeessa vaaditaan mm. omaisuuden luettelointia ja sen hoitamista asiaakaan edun mukaisesti, päivittäistä kirjanpitoa ja sen huolehtimista niin, että asiakas saa arkiset palvelunsa. Herää kysymys, miten on mahdollista yhden valvojan hoitaa nämä 200 valvottavalle.
Laissa ja ohjeessa vaaditaan mm. omaisuuden luettelointia ja sen hoitamista asiaakaan edun mukaisesti, päivittäistä kirjanpitoa ja sen huolehtimista niin, että asiakas saa arkiset palvelunsa. Herää kysymys, miten on mahdollista yhden valvojan hoitaa nämä 200 valvottavalle.
Voi myös kysyä, miten huolella maistraatit ja vastaavat ehtivät käydä vuosiraportteja
läpi, antaa niistä palautetta ja yleensä valvoa edunvalvojia. Jos omaisuus on luetteloitu ja
arvotettu, ei arvostettu, niin julkisuudessa esiintyviä hämäriä kiinteistö- ja irtaimistokauppoja
olisi ollut vaikeaa tehdä, se olisi ollut ainakin riskialtista.
Tässä valitettavasti on taas yksi esimerkki, miten suuri joukko alempien sosiaaliryhminen ihmisiä joutuu kärsimään byrokratiasta, osaamisensa puutteellisuuksista ja yhteiskunnan vetäytymistä papereidensa taakse, sen sijaan, että se osoittaisi resursseja näiden henkilöiden reiluun kohteluun.
Olin 10 vuotta isäni edunvalvojana. Tein 10 noin 25 sivuista vuoisraporttia ja loppuraportin. En saanut mitään palautetta. Oliko se hyvä vain paha, en tiedä.
Tässä valitettavasti on taas yksi esimerkki, miten suuri joukko alempien sosiaaliryhminen ihmisiä joutuu kärsimään byrokratiasta, osaamisensa puutteellisuuksista ja yhteiskunnan vetäytymistä papereidensa taakse, sen sijaan, että se osoittaisi resursseja näiden henkilöiden reiluun kohteluun.
Olin 10 vuotta isäni edunvalvojana. Tein 10 noin 25 sivuista vuoisraporttia ja loppuraportin. En saanut mitään palautetta. Oliko se hyvä vain paha, en tiedä.
Kommentit
Lähetä kommentti