Siirry pääsisältöön


2375. Ketään generalismusta ei ehdolla valtiosihteeriksi

     Punakynäministeriö, superministeriö, pääkallonpaikka sinä valtiovarainministeriön kutsumanimiä vaudeville-sävyyn. Pohjimmiltaan nimittelijät ilmentävät näillä sanoilla hyväksyntää punakynille, koska ne natinasta huolimatta koetaan tarpeelliseksi isännän ääniksi. Tähän ilmaisumaastoon valtiovarainministeriön valtiosihteerin toimi on ollut haettavana ja ilmoittautumisaika siihen on päättynyt (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006408373.htm). Tämä tarkoitta, että valinta on tehtävä ilmoittautuneiden joukosta. Vaikka kandidaattien ryhmä on rajattu, on hyvä tarkastella millaiset ehdot toimi vaatii sen menestyksekkääksi hoitamiseksi.
    
Ensimmäiseksi hänen, valtiosihteerin tulee olla yhteistyökykyinen ja -haluinen joka suuntaan, ei samalla intensiivisyydellä kaikkiin suuntiin, vaan sen mukaan mitä tilanteet edellyttävät.
    
Toiseksi hänen on tunnettava pääpiirteiltään, miten talous-, finanssi-, vero-, resurssi-, oikeus-t ja sosiaalipoliittiset prosessit liittivät toisiinsa ja vaikuttavat yhteiskuntaan. On kohtuutonta edellyttää yksityiskohtaista hallintaa, mutta pitää tunnistaa ongelma-alueet ja -paikat, missä pulmia on tai on tulossa.
    
Kolmanneksi hänen on pystyttävä johtamaan isoa organisaatiota, jolla on useita rooleja, työyhteisöstä kolminkertaiseen konsernikeskukseen. Näitä konsernikeskusrooleja ovat:

* sisäisen konserni osastoinen

* konsernikeskus alaisille virastoilleen

* valtionhallinnon konsernikeskusTämän lisäksi VM on asiantuntijaorganisaatio ja hallituksen esikuntakeskus.
    
Nämä eri roolit ja tyypit edellyttävät sellaisen osaamisvaateen, jota kirjoista ei voi oppia.

Kun arvioidaan virkaan ehdolla olevia kandidaatteja, he ovat varmaankin hyviä ihmisiä, koulutettuja ja paikoittaista kokemusta on viran tehtäväkentästä , mutta ketään generalismusta ei ole. Tässä tilanteessa, kannattaisiko kysyä oikeuskansleri Pöystiltä, olisiko hän kiinnostunut.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *