Eilen A-studiossa
ke Saramo, tj Tujunen ja E. Aho keskustelivat, miksi suuret poliittiset hankkeet
epäonnistuvat ja päätöksenteko takkuilee. Aho esitti, että hankkeiden
toteutumista vaikeuttavat poliittisten avustajien häärääminen nimisterien esikunnissa,
hallituksen strategisen näkemyksen vajavaisuus ja median toiminta. Komiteatyön
vähäisestä käytöstä myös puhuttiin. Keskustelussa pääpiirteittäin yhdyttiin
Ahon näkemyksiin.
Heti aluksi täytyy muistaa, että ministeriöjärjestelmässämme
vallitsevat keskipakoisvoimat ovat niin suuria, että ne repivät ja työntävät koko
yhteiskuntaa koskevia suuria hankkeita luonnontieteellisellä varmuudella erilleen
kohti kutakin ministeriötä. Koska tämä on ihmisten luomaa vetovoimaa, se
voidaan kumota myös ihmisvoimin.
Keskusteluryhmä puhui näkemyksen merkitystä. Se on relevanttia, mutta ei ytimeen osuvaa. Isot poliittiset hankkeet kaipaavat tietenkin näkemystä ja siitä johdettuja strategioita, mutta näkemys vaatii ehdottomasti ollakseen ei niinkään uskottava, vaan sen vaikuttavuuden pitää olla yhteiskunnan epäkohtia poistavaa tai korjaavaa. Siis tarvitaan ehdottomasti monipuolista faktaa. Nyt Tilastokeskuksen raportit ovat jo yli vuoden myöhässä. Näkemys voi olla vaarallinen ilman faktoja.
Keskustelijat kysyvät osuvasti, miten hallitus voi toimia strategisesi, kun sillä on eri ministeriöissä noin 80 avustajaa. Sipilän hallitus yritti, mutta aivan liian heikolla avustajakunnalla. Tämä on jo traagista: toinen hallitus yrittää toimia strategisella konseptilla ja toinen soveltaa strategista johtamista 80 avustajan hajautetulla mallilla.
Toimiva tapa on Sipilän malli täydennettynä vieressä istuvalla vahvalla asiantuntija poolilla. Mutta suuret hankkeen, ne pienet pirulaiset ovat pitkäkestoisia usein ulottuen seuraavalle hallituskaudelle. Tähän lääkkeenä on jakaa hanke osiin niin, että edellisistä osista koostuu kokonaisuus, josta seuraava hallitus voi loogisesti jatkaa. Tämä edellyttää yli hallituskausien menevää sitoutumista tai ainakin pyrkimystä siihen, taikka viedä hanke siihen pisteeseen, että se on laajasti hyväksytty tai ettei sitä ole järkevää purkaa.
Keskusteluryhmä puhui näkemyksen merkitystä. Se on relevanttia, mutta ei ytimeen osuvaa. Isot poliittiset hankkeet kaipaavat tietenkin näkemystä ja siitä johdettuja strategioita, mutta näkemys vaatii ehdottomasti ollakseen ei niinkään uskottava, vaan sen vaikuttavuuden pitää olla yhteiskunnan epäkohtia poistavaa tai korjaavaa. Siis tarvitaan ehdottomasti monipuolista faktaa. Nyt Tilastokeskuksen raportit ovat jo yli vuoden myöhässä. Näkemys voi olla vaarallinen ilman faktoja.
Keskustelijat kysyvät osuvasti, miten hallitus voi toimia strategisesi, kun sillä on eri ministeriöissä noin 80 avustajaa. Sipilän hallitus yritti, mutta aivan liian heikolla avustajakunnalla. Tämä on jo traagista: toinen hallitus yrittää toimia strategisella konseptilla ja toinen soveltaa strategista johtamista 80 avustajan hajautetulla mallilla.
Toimiva tapa on Sipilän malli täydennettynä vieressä istuvalla vahvalla asiantuntija poolilla. Mutta suuret hankkeen, ne pienet pirulaiset ovat pitkäkestoisia usein ulottuen seuraavalle hallituskaudelle. Tähän lääkkeenä on jakaa hanke osiin niin, että edellisistä osista koostuu kokonaisuus, josta seuraava hallitus voi loogisesti jatkaa. Tämä edellyttää yli hallituskausien menevää sitoutumista tai ainakin pyrkimystä siihen, taikka viedä hanke siihen pisteeseen, että se on laajasti hyväksytty tai ettei sitä ole järkevää purkaa.
Kommentit
Lähetä kommentti