Alkuun on
sanottava, että leviämisen nopeuteen ja laajuuteen vaikuttavat ennen kaikkea
tartunta-alttius ja -tapa ja viruksen syntypisteen väestötiheys sekä ihmisten
liikkuvuus. Tärkeintä on tietää, millaista ketjua pitkin tartunta on edennyt.
Jos on vain yksi ketju, niin edetessään sillä on taipumus haaraantua, jolloin
reitti muistuttaa haarautuvaa puuta oksineen sen tyvestä latvaan katsottuna.
Jos viruspuu vain kasvaa oksineen, viruksen laajenemisen rajaamiselle ja
laajenemisen estämiselle on hyvät mahdollisuudet. Jos viruksen leviämien pysyy
yksittäisten ja erillisten ”puitten” alueella, torjunnalle ja rajaamiselle on
samat mahdollisuudet kuin yksittäisen puun tapaukselle, mutta torjunta vaati
monin kertaiset toimenpiteet edelliseen verrattuna.
Jos leviämien alkaa tapahtua puusta puuhun, silloin on jo järeiden toimenpiteiden aika ja vaadittavien toimenpiteiden määrä kasvaa jälleen. Jos tilanne kehittyy sellaiseksi, että virus pesii erillisiä metsälöitä, tällöin vaaditaan jälleen järeimpiä toimenpiteitä. Jos virus ryhtyy täysin villiksi, se on mitä todennäköisimmin alkanut alkupisteestään laantua ja siitä toipuvien määrää on jo suurempi kuin uusien tartunnan saajien määrä. Tällöin virus hellittää otteensa ja toinen virus joskus tulevaisuudessa alkaa taas kukkoilla.
Jos leviämien alkaa tapahtua puusta puuhun, silloin on jo järeiden toimenpiteiden aika ja vaadittavien toimenpiteiden määrä kasvaa jälleen. Jos tilanne kehittyy sellaiseksi, että virus pesii erillisiä metsälöitä, tällöin vaaditaan jälleen järeimpiä toimenpiteitä. Jos virus ryhtyy täysin villiksi, se on mitä todennäköisimmin alkanut alkupisteestään laantua ja siitä toipuvien määrää on jo suurempi kuin uusien tartunnan saajien määrä. Tällöin virus hellittää otteensa ja toinen virus joskus tulevaisuudessa alkaa taas kukkoilla.
PS. Tämän tyyppisä ketjuja alkoi tutkia 1800-luvulla venäläinen matemaatikko Markov, jota kommunismi alkoi vainota heti ensi tapaamisella.
Kommentit
Lähetä kommentti