Ministeriöiden
tehtävä- ja organisaatiorakennetta on yritetty muuttaa raivaajahenkisemmäksi
ja jopa kehittää moderneiksi konsernikeskuksiksi, jonka päärooli olisi ennen
kaikkea strateginen (mm. Ministeriö tulosohjaajana, Pekka Huttunen, 1993, VM).
Päivän keskustelu HS:n artikkelissa liittyy kansliapäällikön rooliin
ministeriön johtamisessa (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006401796.html).
Yksinkertainen ratkaisu ministeriöiden ohjaus- ja johtamisvajeeseen olisi niiden koon pienentäminen. Konsultin ratkaisu olisi koota asiantuntijat palvelupankkiin, josta heidän työpanostaan sekä poliittinen että virkamiesjohto varaisi käyttöönsä työtilanteen mukaan. Ostopalvelun ei kuitenkaan tule kysymykseen, koska ”rutiinipalvelu” on joka tapauksesta oltava lähellä. Erikoispalveluja toki voidaan ostaa.
Ministeriön oman puhumattakaan koko valioneuvoston asiantuntijapankin perustaminen kaatuu siihen tosiasiaan, että virkamieskunta on urautunut omaan lokeroonsa, koska ura- ja virkakiertoa ei ole saatu aikaan yrityksistä huolimatta. Ministeriöiden asiantuntijahenkilöistä valta osa on erikoistunut oman ministeriönsä tietyn osaamisalan työtehtäviin.
Kiistämätön tosiasia on, että ministeriöjärjestelmämme on vanhanaikainen, urautunut eikä kaikilta osin vastaa sisäisen ja ulkoisen johtamisen vaateita. Sen uudistamien edellyttää suurta poliittista yksimielisyyttä tai kompromissia, joka poistaa nykyisiä ongelmia. Siksi olisi syytä perustaa parlamentaarinen ryhmä kehittämään ministeriöjärjestelmäämme.
Yksinkertainen ratkaisu ministeriöiden ohjaus- ja johtamisvajeeseen olisi niiden koon pienentäminen. Konsultin ratkaisu olisi koota asiantuntijat palvelupankkiin, josta heidän työpanostaan sekä poliittinen että virkamiesjohto varaisi käyttöönsä työtilanteen mukaan. Ostopalvelun ei kuitenkaan tule kysymykseen, koska ”rutiinipalvelu” on joka tapauksesta oltava lähellä. Erikoispalveluja toki voidaan ostaa.
Ministeriön oman puhumattakaan koko valioneuvoston asiantuntijapankin perustaminen kaatuu siihen tosiasiaan, että virkamieskunta on urautunut omaan lokeroonsa, koska ura- ja virkakiertoa ei ole saatu aikaan yrityksistä huolimatta. Ministeriöiden asiantuntijahenkilöistä valta osa on erikoistunut oman ministeriönsä tietyn osaamisalan työtehtäviin.
Kiistämätön tosiasia on, että ministeriöjärjestelmämme on vanhanaikainen, urautunut eikä kaikilta osin vastaa sisäisen ja ulkoisen johtamisen vaateita. Sen uudistamien edellyttää suurta poliittista yksimielisyyttä tai kompromissia, joka poistaa nykyisiä ongelmia. Siksi olisi syytä perustaa parlamentaarinen ryhmä kehittämään ministeriöjärjestelmäämme.
Kommentit
Lähetä kommentti