Nuori Shakespeare kuljeskeli Lontoon muurin toisella, rajummalla puolella ei kuntoillakseen vaan hilpeän mielenlaatunsa taluttamana. Hän näki vaelluksillaan siellä armottomia puukkotappeluja ja verisiä vatsoja. Intohimo syttyi, kuntoilu rosoisen syleilevän kirjoittamisen kanssa alkoi.      Saaman kaltaisia vaelluksia voi tehdä nykyihminen kävellessään kuntosalin maanrajaan ulottuvien ikkunoiden ohi. Mieleen pirahtaa halu kokeilla.      Kerta ensin, kortti seuraavana ja sitten jäsenyys. Portti salin saloihin on avattu. Tässä kohtaa mieli alkaa täyttyä päivä päivän jälkeen hyvän olon tunteesta ja ajatus on kirkas metsäinen lähde.      Kun tämä mielensä kirkastamien ja kunnon höylääminen pysyy  aristotelesmäisessä  kohtuudessa harrastukselle ei ole moitteen sijaan. Voipa kuntoilu riehaantua välillä vapaalle laukalle olematta silti epänormaalia. ...