Tänään HS:n vieraskynäosiossa Antti Keinänen ja Petri Uusikylä ( https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007620407.html ) käsittelivät ansiokkaasti suomalaisen lainvalmistelun tasoa. Tämä on toinen julkisen vallan kylmentyneistä ongelmista. Toinen on vaikuttavuuden arviointi. Lainsäädännöllä sanottu on olevan verrokkikohteita matematiikkaan. Siinä on hieman perää. Matemaattisen lauselman ongelman, (yhteiskunnallisen epäkohta) todistaminen (poistaminen) perustuu hyvin pitkälle aiemmin todistettujen aksiomien varaan. Aksioomaa ei tarvitse todistaa, koska se on jo todistettu. Pitkässä lauselmassa (laissa) riittää osata operoida aksiomeilla ja oikeaksi todistetuilla säännöillä. Etenemällä näin saadaan laskutoimitus ratkaistua. Uusia lakeja säätämisellä poistetaan pulmia, minkä jälkeen pulma poistuu, mutta tulee uusia pulmia ja niitä korjaamalla tulee taas uusia. Tässä kohta tulee esille yhteys matematiikkaan. Lainsäätäjä ei olekaan lain kirjoittaja, vaan yhteiskunnallinen näkijä. Hän hallitsee...

     Lainaan tähän aluksi uudestaan entisen OM:n työparini, nykyisen EU:n komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosaston pääjohtaja   Tiina Astolan sanoja: hallituksemme juristiaisantuntemuksen puute näkyy huonona lain valmisteluna, ylikireinä aikatauluina, hätäilynä ja jopa ymmärtämättömyytenä. Jälkimmäisellä hän viittasi normien purkuun, jonka hän näki ennen kaikkea lainsäädännön valmisteluna eikä kirveen heiluttamisena.   Astolan kommentista   tärkeä ottaa opiksi, koska Sipilän hallituksella oli taipumus harvesterilla kaataa lakiviidakkoa, jolloin   lopputuloksena   oli vain taksilain kaltaisia ryteikköjä.      Lainsäädännön tason parantamisessa ei ole yhtä temppua. Kurssit eivät auta.   Parantaminen kaipaa uudistuksia koko valtioneuvoston tasolla. Tavoitteeksi on asetettava arkkitehtuuri, jossa koko valtioneuvoston juristikapasiteetti on nykyistä keskitetymmin koko hallituksen käytössä ja jossa on menettelyt ja prosess...

      Päivän agendalle on noussut monesta suunnasta liiallisten normien aiheuttama turha byrokratia, turhien omien purkuhankkeet sekä toimikunnan perustaminen lainsäädännön tason nostamiseksi.      16.12.2014 HS:ssä asiasta kirjoitti Elina Grundström. Samaan aikaan Keskuskauppakamari kaipasi raportissaan elintä valvomaan hyvän sääntelyn toteutumista.       On pelottavaa huomata, kuinka huteralla pohjalla Sipilän monet vakaviksi tarkoitetut lakiesitykset, mm. ns. pakkolait ovat, vaikka niitä kätilöt parhaan mukaansa korjaavatkin.      Täytyy huomata, että vaikka hallituksella on neljä vallankäytön välinettä: budjetti-, lainesitys-, asetuksenanto- ja nimitysvalta, vallan käyttö yskii, joka lajissa. Leikkausten kohdistaminen vähäosaisiin oli karkea virhe, samoin kuin subjektiivisen päivä hoito-oikeuden rajaaminen Keskustan paska-asetus, ja Hartikaisen nimittämien Tullin pääjohtaja...

     Aamuinen keskustelu eduskunnassa kilpailukyvystä (tiedonanto) toi paljastavasti esiin hallituksen puutteellisen tietoperustan lainsäädännön valmistelussa. Hallituksen aamun sekoilu oli jatkumoa SSS-kolmikon yleiselle kokemattomuudelle hallitustyöstä ja erikoisesti se oli osoitus taitamattomuudesta pakkolakikriisissä vaadittavalle osaamiselle.      Kun asioita ei ole mietitty loppuun asti, tulee ministeriaitoista sellaisia vastauksia, kuin lomarahojen leikkaus ei koskekaan pienyrittäjiä. Koskene sillä, jos työsopimuksessa ei ole mainittu lomarahoja, niin uusi laki edellyttäisi silloin lomarahaa, josta leikataan.      Edellä mainittu on vain yksi esimerkki höntyilystä. Kokonaisuudessaan hallituksen työtä leimaavat kierät ja sanellut tavoitteet ja aikataulut, hätäiset leikkaukset ja niiden peittely kärkihankkeilla, vakuuttelut päättäväisyydestä, muutokset jo päätettyyn, peitellyt uhkailut ja vähemmällä enemmän-hokemat. Siis kiihdy...

     Eräässä keskusvirastossa on yleiskirjejärjestelmä, jonka kirjeillä keskushallinto ohjaa paikallishallintoa ja antaa sen asiakkaille pakottavia normeja. Uusia kirjeitä annetaan jopa useita kuukaudessa. Niillä lähes aina viitataan joihinkin jo annettuihin kirjeisiin, joskus kumotaan vanhoja ja harvoin ne ovat täysin itsenäisiä. Järjestelmä sisältää noin 2000 kirjettä.      Säännöllisin väliajoin kokoelma on keskustelun aiheena johdon neuvottelupäivillä vakaana tarkoituksena uudista se kokonaan. Yhtä monta kertaa se on jäänyt vain aikomukseksi. Siksi se onkin paisunut viidakoksi, jossa vain alkuperäien asukas osaa kulkea. Kun alkuperäisiä asukkeja ei enää ole, kukaan hallitse sitä ja tunne omakseen, siihen tulee päällekäisiä ja ristiriitaisia määräyksiä. Viidakko vain pahenee seuraavien sukupovien tehtyä siihen omat puumerkkinsä. Lopulta sen on kaikille osapuolille pelkkää pakkopulla, jota on vain syötävä.      Yllä kerrottu kuvaa...