1668. Kaksi tuhatta määräyskirjettä - miten liiallinen normisto syntyy

     Eräässä keskusvirastossa on yleiskirjejärjestelmä, jonka kirjeillä keskushallinto ohjaa paikallishallintoa ja antaa sen asiakkaille pakottavia normeja. Uusia kirjeitä annetaan jopa useita kuukaudessa. Niillä lähes aina viitataan joihinkin jo annettuihin kirjeisiin, joskus kumotaan vanhoja ja harvoin ne ovat täysin itsenäisiä. Järjestelmä sisältää noin 2000 kirjettä.

     Säännöllisin väliajoin kokoelma on keskustelun aiheena johdon neuvottelupäivillä vakaana tarkoituksena uudista se kokonaan. Yhtä monta kertaa se on jäänyt vain aikomukseksi. Siksi se onkin paisunut viidakoksi, jossa vain alkuperäien asukas osaa kulkea. Kun alkuperäisiä asukkeja ei enää ole, kukaan hallitse sitä ja tunne omakseen, siihen tulee päällekäisiä ja ristiriitaisia määräyksiä. Viidakko vain pahenee seuraavien sukupovien tehtyä siihen omat puumerkkinsä. Lopulta sen on kaikille osapuolille pelkkää pakkopulla, jota on vain syötävä.

     Yllä kerrottu kuvaa karrikoidusti lainsäädännön kehittymistä.

     Toinen syy heikkotasoiseen lainsäädäntötyöhön on juristivirkamieskunnan perinteet. On hyvin yleistä, että vähääkin suuremassa hakkeessa työ etenee jokin samakaltaisen säädöksen periaatteiden pohjilta, vanhoja pykäliä parantelemalla, uusi lisäämällä ja vanhojen poistamalla ja asioiden siirtelyllä toiseen paikaan kyseisessä luonnoksessa. Vanha traditio jyrää.

     Modernejakin lakeja on.

     Joka tapauksessa sellainen lähestymistapa, jossa ensin hahmoteltaisiin esityksen looginen eteneminen ja runko sekä pääkodat sisältöinen, ei hevin sovi vanhaan perinteeseen puhumattakaan siitä, miten aiottu istuu alan muuhun säädöstöön. Tällaiselle lähestymistavalle jopa naureskeltiin, toiset hyväntahtoisesti toiset muuten vain. Näin Helsingin yliopiston oikeustiettelisen varjot vaikuttavat ministeriöiden lainsäädäntötyöhön.

     Muiden muassa tästä syystä lainsäädännön tason parantamishankkeet eivät juuri ole tuottanet tulosta kuin perinteen paradigman rajoissa. Tosin on tunnustettava, että kehitystä on tapahtunut erityisesti kielen selkeydessä.