Talouselämän numerossa 31 oli ajatuksia herättävä artikkeli,
mihin suuntaan EU:n menee. Kyse ei ole yksinmaan siitä, mihin suuntaan sitä
uudistetaan, vaan mihin se on menossa riippumatta siitä, onnistuvatko tai vaikuttavatko
kehittämisponnistelut vai eivät.
Kuvaavaa oli Piia-Noora Kaupin toteamus, että euroalueen on
pakko kehittyä johonkin suuntaan. Samassa yhteydessä Paavo Väyrynen kommentoi,
että onnistuakseen valuuttana euro tarvitsee valtion. Voi näin ollakin.
Eurooppa-neuvoston, euroryhmän, Euroopan parlamentin ja komission
puheenjohtajien ja Euroopan keskuspankin pääjohtajan yhteisessä raportissa on
esitetty linjauksia, jotka veisivät vääjäämättä EU:ta liitovaltiota kohti. Yhteisvastuullinen
talletussuoja, yhteiset osake- ja joukkolainamarkkinat, vero- ja budjettipolitiikan
yhtenäistäminen ja maiden väliset tulonsiirrot muodostaisivat tien EU:n
tiivistämiseksi liittovaltioksi.
Verratessa näitä yhtenäistämiskomponentteja Yhdysvaltin
talousjärjestelmän rakenteisiin raportin suositukset saavat katetta. Vaikka maa
on jakautunut yli 50 osavaltioon, yksittäiset talouden törmäysiskut jakaantuvat
useisiin osavaltioihin yhteisten talouden mekanismien ja instituutioiden ansiosta.
Tähän pyritään luonnollisesti myös EU:ssa
Euroopan-neuvoton puheenjohtaja Donald Tusk esitti luovan
ajatuksen liitovaltiotiellä etenemisestä. Se tapahtuisi luomakunnasta tutun
evoluution kautta. Se voi hyvin pitää paikkansa, jos tarkastellaan, miten avaruusjärjestelmän
oliot kuten aurinkokunnat, galaksit, planeetat, jne ovat syntyneet. Avaruus on
jatkuvassa liikkeessä ja törmäyskurssilla jossain johonkin, mutta se samalla
alati kehittyy ja uudistuu. Avaruuden evoluutio ja sen törmäykset ovat hioneet suuret
särmät pois muokaten myös planeetastamme maagisen pallon.
EU:n evoluutionääristä kehitystä osoittavat uusien kriisien
hallintamekanismien syntyminen, viimeisimpänä maahanmuuttajien sijoitusjärjestelmät,
jotka eivät kuulu EU-sopimusasiakirjoihin.
Kommentit
Lähetä kommentti